Kuutamolaine
Kirjoittaja: EmppuOmppu
//TAISTELUTARINA (vain toinen kappale eli 364 sanaa on taistelua)
Kuutamolaineen turkissa kihelmöi, kun hän tunsi Talvikkitakun lämpimän kehon omaansa vasten. Naaras ei muistanutkaan, kuinka paljon oli ikävöinyt tätä, ja viimein takkuturkkinen maanvaiva oli jälleen siinä. Hän kuunteli kiinnostuneena ystävänsä kertomuksia matkaltaan. Talvikkitakku oli kokenut vaikka ja mitä – tämä oli jopa ehtinyt maistaa kotikisun elämää, mikä kuulosti Kuutamolaineen korvaan aivan uskomattomalta.
Kaksikko pysyi valveilla koko yön, kertoillen toisilleen viime kuiden tapahtumista. Kuutamolaine kertoi Pöllöviillon mestarina toimimisesta, kohtaamisestaan kaksijalan kanssa sekä kummallisesta, hehkuvasta esineestä, jonka se oli jättänyt jälkeensä. Hän myös kertoi lähentymisestä vanhempien sisarustensa – eritoten Ampiaispiston – kanssa.
Vasta aamuhämärän aikaan naaraat nukahtivat, eikä Kuutamolaine ottanut paineita aamupartiosta myöhästymisestä. Hän oli vain iloinen saatuaan ystävänsä takaisin.
Täydenkuun kokoontumisen yönä Eloklaanin leiriä kohtasi terroriteko. Kuutamolaine heräsi aukiolta kuuluviin rääkäisyihin, ja vain hetkeä myöhemmin hänelle valkeni, että heidän kimppuunsa hyökättiin. Mustavalkoinen soturitar karisti unihiekat silmistään ja kiiruhti ulos pesästä vain kohdatakseen kaaoksen, joka oli yön turvin päässyt livahtamaan heidän kotiinsa.
Kuutamon kajossa erottui kamppailevien kissojen hahmoja, jotka kävivät toisiaan vastaan kynnet ja hampaat paljastettuina. Aukion oli hetkessä täyttänyt korvia huumaava melu, johon sekoittuivat eloklaanilaisten sekä tuntemattomien hyökkääjien taisteluhuudot ja tuskan ulvaisut.
Samassa joku rysähti Kuutamolainetta päin. Hän kaatui iskun voimasta ja ehti hädin tuskin kierähtää sivuun seuraavan hyökkäyksen tieltä. Suurikokoinen, lihaksikas kolli oli pörhistänyt karvansa näyttääkseen entistä isommalta, ja tämän valtavan kokoiset käpälät kurkottelivat Kuutamolainetta kohti raakalaismaisesti.
Kuutamolaine oli suoraan sanottuna surkea taistelija. Hän oli hyvä ainoastaan väistelemään iskuja, muttei iskemään takaisin. Sen sijaan hän pani merkille, että hänen vastustajansa ei ollut järin nopea saati sulava liikkeissään – suurin osa kollin hyökkäyksistä oli hätiköityjä ja huonosti tähdättyjä. Kuutamolaine hyödynsi näitä heikkouksia tätä vastaan ja loikkasi varoittamatta kollin selkään. Hän roikkui – hajusta päätellen – kuolonklaanilaisen selässä samalla, kun yritti epätoivoisesti tehdä vahinkoa vastustajalleen kynsimällä tämän kylkiä ja puremalla niskaan.
Yritys jäi heikoksi, sillä tovin kuluttua kolli kierähtikin yllättäen selälleen, melkein murskaten itseään hintelämmän naaraan alleen. Kuutamolaineen onnistui luikahtaa pois alta viime tipassa. Hän oli kuitenkin liian varomaton, ja kolli ehti sivaltaa kynsillään häntä lapaan. Tuskanhuuto karkasi Kuutamolaineen suusta, kun hän hoiperteli kauemmaksi. Kuolonklaanilainen oli jälleen jaloillaan ja valmiina uuteen hyökkäykseen.
Kuutamolaineen katse etsi kuumeisesti jonkinlaista apua. Yllättäen idea lävisti hänen tajuntansa nopeammin kuin salama, ja naaras syöksyi kollin ohi taistelun lomassa runnoutuneen muurin luokse, josta törrötti teräviä keppejä ja oksanpalasia. Kuutamolaine nappasi yhden teräväkärkisen kepin hampaisiinsa. Hän tunsi jo kynnet alaselässään, mutta onnistui vääntämään yläkroppaansa siten, että sai iskettyä kepin kuolonklaanilaisen silmään. Laikukas kolli ulvoi tuskissaan ja yritti saada kepin irti silmästään. Silloin Kuutamolaine hyökkäsi ja upotti hampaansa kissan pehmeään kaulaan, tuntien lämpimän veren pulpahtavan suuhunsa.
Kuolonklaanilainen huitaisi häntä kuonoon käpälällään, ja Kuutamolaine perääntyi sähisten. Hänen vastustajansa ei kuitenkaan ollut enää taistelukykyinen, vaan tämä lysähti maahan haukkoen koristen henkeä, ennen kuin lakkasi kokonaan liikkumasta. Kuutamolaine puuskutti uupumuksesta ja kivusta. Hänen koko kehonsa tuntui olevan miltei kuin tulessa, mutta hän ei voinut pysähtyä – klaanitoverit kaipasivat apua. Hän ryntäsi muristen Mehiläislennon kimpussa olevan kissan luokse auttaakseen veljeään.
//Kuka vaan saa jatkaa leirissä olijoista!
