Talvikkitassu
Kirjoittaja: Aura
Talvikkitassu tuhahti liioitellusti, sillä Laventelitassu oli aina niin tarkka säännöistä. Noh, kaipa naaras ymmärsi toista siinä mielessä, että Laventelitassu ei halunnut joutua ongelmiin. Toisaalta, jos ei jäisi kiinni, ei joutuisi ongelmiin.
”Älä viitsi! Emme me jää kiinni, sitä paitsi Salviakatse tuskin antaa lupaa. Sitten me emme ainakaan pääsisi lähtemään, sillä mestarisi pitäisi meitä taatusti tarkasti silmällä. Tulisit nyt, lupaan ettemme me jää kiinni. Sitä paitsi, mitä nyt muka voisi sattua?” Talvikkitassu maanitteli siskoaan, joka vaikutti edelleen hieman vastahakoiselta. Laventelitassun pohdinta Ampiaistassun ja Kultatassun väleistä sai Talvikkitassunkin miettimään samaa.
”Jos vaihdat minun puolestani kerran klaaninvanhimpien sammalet, voin kysyä sitä! Olen nimittäin aaaaika varma, että heidän välillään on jotain muuta”, naarasoppilas hihitti. Hän ei todella jaksaisi Hiilihampaan emon uteluja kaikesta. Nokilintu oli niin puhelias hössöttäjä!
”Vaiheessa vai? Mutta toisaalta, tottahan se, pitää keskittyä koulutukseen! Sitä paitsi, sopivia ehdokkaita on aika vähän. Ja onhan sinulla minut, parempaa siskoa et voisi toivoa”, punaturkki kikatti osittain tosissaan. Hän ei halunnut jakaa Laventelitassua koko klaanin kanssa. Naaraskissa rävähti nauramaan, kun Mesitähteä muistuttava oppilas puhui kuin klaanin vanhin.
”Ehkä sinun pitäisi muuttaa klaaninvanhimpien pesään? Oi arvon ”olen elämäni kunnossa”, Laventelitassu vitsaili ja kierähti selälleen makaamaan.
”Muistatko kun me teimme lumikissoja pentuina?” Talvikkitassu kysyi Laventelitassulta ja kieriskeli hieman lumessa. Pentuajoista ei tosiaan ollut kauaa.
”Vai onko muistisi yhtä puhetapasi kanssa?” Talvikkitassu kysyi vitsikkäästi ja loikkasi reippaasti seisomaan kaikille käpälilleen.
”Minä pärjäilen mainiosti! Kunhan vain saisin vakituisen mestarin, minä en tahdo jäädä heistä jälkeen”, Talvikkitassu valitti kovaäänisesti ja toivoi valituksensa kantautuvan vanhempiensa korviin.
”Korppisiipi olisi voinut hankkia pentunsa hieman myöhemmin. Uskomatonta, hän ei ajatellut lainkaan minun koulutustani”, naaras tuskasteli ongelmansa kanssa. Häntä ärsytti todella, että mustavalkea naaras oli noin vain mennyt hankkimaan pennun. Pyh, hän ei ainakaan tervehtisi sitä pentua ikinä! Oli pilannut hänen koulutuksensa alun. Talvikkitassu päätti, että hän myös pilaisi Kuutamopennun koulutuksen. Piilottaisi vaikka piikkejä toisen petiin. Virne nousi naaraskissan kasvoille, kun hän ajatteli kostosuunnitelmaansa.
”No, mitä me tehdään siskosein? Tahdon jo verrytellä käpäliäni eikä Salviakatsetta näy missään! Lupaan, että otan kaikki syyt niskoilleni. Sanotaan vaikka, että minä pakotin sinut mukaani! Niinhän minä tässä teen. Tule nyt, pliis!” Talvikkitassu aneli siskoaan ja lähti sitten toisen edellä kohti leirin suuaukkoa.
”En kuule mitä sinä sanot, tule nyt!” punaturkkinen huikkasi päättäväisesti ja hänen häntänsä oli pörhistynyt jännityksestä. Naaras ei katsonut seurasiko Laventelitassu, toisen olisi pakko seurata! Hänen ensimmäinen seikkailunsa, mahtavaa! Talvikkitassu uhkui intoa ja hänen viiksensä vapisivat uteliaisuudesta.
// Laventeli?
// 389 sanaa
