Lammikkotassu
Kirjoittaja: Aura
Lammikkotassun mielestä Lätäkkötassun ehdotus oli hyvä. Koko Kuolonklaanin pitäisi huomata miten arvoton soturi Jääviilto oli. Todellinen kuolonklaanilainen ei ollut punaturkkisen kollin kaltainen rontti. Henkäystähdenkin pitäisi huomata se. Naaras piti isäänsä varsin järkevänä kissana, joten kyllä kolli sen jossain vaiheessa ymmärtäisi. Jääviilto kelpasi korkeintaan siivoamaan pesiä. Harmaaturkkinen naaras oli juuri vastaamassa siskolleen suunnitelmasta, kunnes hänen mestarinsa Tuimakatse keskeytti hänet.
“Heippa sitten, jutellaan myöhemmin. Velvollisuudet odottavat”, naaras sanahti siskoilleen. Lammikkotassu katsoi vielä siskojaan yllättävän lempeällä, mutta vakavalla ilmeellä ja lähti sitten mestarinsa matkaan. Naaras arvioi, että tämä tulisi olemaan viimeisimpiä harjoituksia oppilaana ja vaikka naaras ei antanut innostuksensa näkyä, hänen sisällään lenteli valtava perhosparvi. Ainoa mikä hänen mieltään painoi oli Tuhkajuovan puuttuminen. Naaras oli kuitenkin toiveikas, että soturinaaras ilmestyisi paikalle katsomaan pentujensa nimityksiä. Eihän Tuhkajuova todella voisi jättää niitä välistä, eihän..? Tai hyvässä lykyssä ne pidettäisiin Kuolonklaanin leirissä, totta kai! Lammikkotassu pudisteli itselleen päätään. Olipa hän ollut hiirenaivoinen, ei heitä tietenkään nimitettäisi eloklaanilaisten leirissä! Henkäystähti haluaisi varmasti hoitaa sen itse. Aavistus tulevasta rentoutti Lammikkotassua ja niin hän pystyi keskittymään paremmin mestarinsa puheisiin. *Soturius ja Tuhkajuovan suosio, täältä tulee Lammikkotassu!*, naaras mietti hyvillään. Kuinka Tuhkajuova voisi enää katsoa häntä alaspäin, kun hänestä tulisi paras soturi ikinä? Tai, ei ehkä aivan Tuhkajuovan veroinen, mutta kauaksi hän ei emostaan jäisi! Varissulan hän ainakin voittaisi, sen naaras oli päättänyt.
//Lampi ja Lätsä?
