Pohjapentu
Kirjoittaja: Elandra
Katsoin uupuneena, kuinka minulle edelleen tuntematon kollikissa työnsi kasteltuja sammalia minua kohti. Uskalsinko ottaa sellaiselta kissalta mitään vastaan, jonka nimeä en edes tiennyt? Minulla kesti hetki muistaa, että kissa oli Eloklaanin soturi. Totta kai pystyin luottamaan häneen.
Keräsin kaikki jäljellä olevat voimani ja siirryin lähemmäksi märkää sammalpalloa. Etujalkani ja pääni olivat oman vuoteeni ulkopuolella, kun kumarruin imemään sammalpallosta vettä.
Viileä vesi tuntui mukavalta kurkussa. Kun olin juonut, valtava yskänpuuska alkoi taas riepotella kehoani. Käperryin vuoteelleni lohduttomana. Miksi Tähtiklaani teki minulle näin?
Olisin tehnyt mitä vain, että isä olisi voinut tulla luokseni. Jos nyt kuolisin, ympärilläni olisi vain tuntemattomia kissoja, joiden nimiä en edes tiennyt. Nostin kyyneleistä kostuneiden silmieni katseen ruskeaan kissaan.
Hänen kasvoiltaan paistoi sääli ja lohduttomuus.
”Mikä sinun nimesi on? Jos minä kuolen, tahdon ennen sitä edes tietää sinun nimesi”, kähisin ja yritin saada ääneni muiden pesässä olevien äänien yli. Osa sairasaukiolla olevista yski, mutta myös puhetta kuului, kun parantajat keskustelivat sairaiden kanssa. En tiennyt, miksi ruskea kissa auttoi minua. Hän näytti itsekin väsyneeltä ja kipeältä. Ei sotureiden tehtävä ollut parantaa, vaan puolustaa klaania. Voimani eivät riittäneet esittämään yhtäkään lisäkysymystä. Jos selviäisin tästä, voisin kysyä asiaa myöhemmin kollilta.
//Hiili?
// 189 sanaa
