Kuupentu
Kirjoittaja: Kuura
Kuupentu tassutteli aukiolle. Hänellä oli nälkä, joten hän kävi tarkistamassa riistakasan hiirien varalta. Ei ollut, oli vain pari vanhaa myyrää ja yksi nahistunut orava. Kuupentu tuhahti siitä närkästyneenä ja istahti aurinkoiseen läikkään katselemaan klaanin touhuja. Mesitähti jakoi poikkeuksellisesti joitain aurinkohuipun partioita, osa sotureista oli vaihtamassa kieliä ja parantajan pesän edustalla Liljatuuli neuvoi oppilaille jonkun ällöttävän mönjän käyttöä oppilaille. Kuupentu käveli Liljatuulen luokse ja kysyi ”Mitä tuo kummallinen mönjä on?” Liljatuuli vastasi: ”Ai tämä? Tämä on hiirensappea joilla irrotetaan punkit klaaninvanhimpien turkista.” ”Okei, kiitos,” Kuupentu vastasi ja nyrpisti nenäänsä hiirensapen pahalle hajulle. Hän käveli pois takaisin aukiolle.
Hetken kuluttua leirin sisäänkäynniltä kuului ääniä. Kuupentu katsahti sinne ja näki saalistuspartioiden palaavan, tuovan mukanaan riistaa! Kuupentu ryntäsi heitä vastaan katsomaan tarkemmin mitä saalista tuli. ”Hiiriä!” Kuupentu huudahti. Närhilaulu päästi pienen ”Marauh” naurahduksen ja lähti viemään saaliita kohti riistakasaa. Heti kun saaliit oli laskettu riistakasaan, Kuupentu nappasi itselleen hiiren ja alkoi ahmia sitä.
Kun Kuupentu oli syönyt, Kimalaistoive lähti hakemaan häntä päiväunille. ”Nyt on aika tulla lepäämään,” Kimalaistoive sanoi. Kuupentua alkoikin jo hieman väsyttää joten hän meni pentutarhaan mukisematta.
Alkoi olla jo myöhä kun Kuupento heräsi. Ulkona alkoi jo hämärtää ja leirissä oli rauhallinen tunnelma. Suurin osa sotureista oli nyt syömässä. Kuupentu katsahti klaaninvanhimpiin ja huomasi Nokilinnun makaavan klaaninvanhimpien pesän edustalla. Kuupentu asteli hieman ujosti Nokilinnun luokse ja pyysi: ”Voisitko kertoa jonkun tarinan?” Kuupentu siirteli tassujaan edessään odottaen vastausta. ”Tietysti voin! Kertoisinko tarinan vaikka siitä, kun neljä klaania asui metsässä?” Kuupentu nyökkäsi ja istahti tyytyväisenä kuuntelemaan tarinaa.
