Ampiaispisto
Kirjoittaja: Elandra
”En minäkään”, myönsin väläyttäen ystävällisen hymyn Kuutamolaineelle. Hetkeksi soturin kasvoille piirtyi yllättynyt ilme, joka vaihtui nopeasti hymyyn.
”Minä meinasin kyllä ihan oikeasti suuttua Pöllötassulle. Sinulla tulee kyllä olemaan käpälät täynnä työtä hänen kanssaan”, lausahdin ja katsoin säälien nuorempaa sisartani. En voinut käsittää, miten Pöllötassun kaltaisia kissoja oli edes olemassa.
”Totta puhuen minäkään en ollut kovin kaukana napsahtamisesta – jos emme olisi saaneet häntä kuuntelemaan, olisin varmaankin viskannut hänet jokeen ja antanut virran viedä mukanaan mahdollisimman kauas”, Kuutamolaine naurahti. Vilkaisin yllättyneesti naarasta, mutta tämän kasvoilla oleva virne kertoi hänen vitsailevan – toivottavasti. Sitten naaraskissa vakavoitui ja käänsi jäänsiniset silmänsä minuun:
”Niinpä, mutta onneksi löysimme tavan kuinka hänet saa aisoihin, ja voinhan minä aina pyytää sinut mukaan kaikkiin harjoituksiin, jos en itse pärjää.” Väläytin sisarelleni hymyn, mutta totta puhuen en ollut kovin innoissani hänen ehdotuksestaan, enkä ollut lainkaan varma oliko se vitsi vai ei. Mutta en halunnut jättää perheenjäsentäni pulaan.
”Tietysti. Minä tulen apuun aina kun pystyn”, lupasin. Juuri silloin Pöllötassu palasi taas luoksemme orava suussaan.
//Kuutamo?
