Sypressikuiske
Kirjoittaja: Saaga
”Vai… niin”, Kipinätassu naukui ja mietiskeli selvästi jotakin. “Älä ymmärrä väärin Aurinkorohu on paras ystäväni eikä meidän välillä ole mitään muuta eikä tule olemaan”, Sypressikuiske sanoi pyöräyttäen silmiään ja tuhahtaen. Sypressikuiske ei pitänyt tuon kollin pidättyväisyydestä lainkaan. Hänen olisi pitänyt sääliä vanhempaa naarasta kunnolla eikä katsella epäkunnioituksen vallassa tätä hermoheikkoa naarasta. Sypressikuisketta nolotti ja hän painoi päänsä käpäliinsä. Miksei kolli tuntenut naaraan tuskaa? “Minua väsyttääkin jo hiukan”, Sypressikuiske totesi vihjaavasti toivoen, että kollioppilas tajuaisi vihjeen hänen ärsyyntymisestään. Kipinätassu tyytyi nyökkäämään ja käänsi itsekin katseensa pois mietteliäänä. Sypresssikuiste haukotteli ja niiskaisi nenäänsä. Hän käpertyi kerälle ja sulki silmänsä unen toivossa. Unelmien pilvilinnojen sijasta tämä sai unenpäästä kiinni vasta, kun Aurinkoroihu oli käynyt pyörähtämässä nopeasti katsomassa häntä ja soturitar oli ehtinyt tysistyä monen monta kertaa. Sitten kun uni vihdoin tuli hän heräsi – omasta mielestään miltei heti nukahtamisen jälkeen – kärttyisenä. Huonoa päivää seurasi toinen ja vihdoin, kun soturittaren jalka alkoi olla kunnossa hän vilustui pahanpäiväisesti ja joutui jäämään vieläkin pidemmäksi aikaa parantajan pesälle nukkumaan ja tylsistymään. Hän toivoi koko sydämestään, että Aurinkoroihu hakisi hänet pois parantajalta mutta ei kollilla ollut oikeutta tehdä niin.
//Aurinko? (jos Ruska haluut kirjottaa sen kattomaan Sypeä ja sopimaan sen kans)
