Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Seuraavaksi pennut halusivat kuulla tarinoita. Asetuin makaamaan ja vedin käpälät alleni samalla, kun yritin keksiä, mistä kertoisin.
”Olipa kerran jänis, joka asui yhdessä perheensä kanssa laaksossa”, aloitin tarinani tavanomaiseen tapaan – tähän tarinaan oli kuitenkin upotettuna synkkä muisto, josta en halunnut pentujen saavan tietää ennen kuin nämä olisivat tarpeeksi vanhoja sen kuulemaan. ”Eräs nuori jänis oli luonteeltaan hyvin rohkea mutta äkkipikainen, ja hän ajautui ongelmiin tuon tuosta. Hän kuitenkin selvisi niistä yleensä hyvin vähällä.
Laaksossa, jossa he asuivat, oli pieni valkokukkainen puu, josta jäniksiä oli kielletty syömästä. Nuori jänis oli kuitenkin utelias ja päätti kokeilla onneaan. Hän vei yhden puun valkoisista kukista siinä uskossa, että kukaan ei nähnyt häntä. Kuitenkin jäniksen viedessä kukan puusta, kaikki muutkin kukat lakastuivat ja putosivat maahan. Ruoho puun ympärillä alkoi muuttua mustaksi ja levitä kulovalkean tavoin laaksoon. Hätääntynyt nuorukainen palasi omiensa luo väittäen nähneensä rusakoiden vievän puusta kukan, kun yllättäen eräs nuorelle jänikselle läheinen henkilö astui esiin ja kertoi kaikille tietävänsä totuuden. Tämä jänis kertoi kaikille nähneensä nuoren jäniksen vievän kukan puusta omaa typeryyttään.
Teostaan kiinni jäänyt nuori jänis karkotettiin armotta laakson ulkopuolelle, ja häntä kiellettiin koskaan palaamasta takaisin. Laakso jatkoi edelleen hiljaista kuolemaansa, mutta kukaan ei enää puhunut siitä. Kaikki olivat vain päättäneet jatkaa elämäänsä.”
Sivusilmällä näin Korppisiiven pään olevan kääntyneenä minun suuntaani. Kun vilkaisin nopeasti häntä päin, näin hänen silmissään murhetta. Myös Minttuliekki tuntui tajunneen, kenestä tarinassa pohjimmiltaan oli ollut kyse.
”Tarinan opetus on se, että vaikka olisit tehnyt jotakin kamalaa tai anteeksiantamatonta, älä yritä salata sitä muilta, sillä lopulta voit joutua maksamaan virheestäsi kahta kalliimman hinnan”, lopettaessani tarinaa soin naamalleni nousevan lämpimän hymyn, jonka tarkoituksena oli lieventää kertomukseni synkeää sävyä. En halunnut pelästyttää pentuja ulos turkeistaan syyttä suotta.
//Aurinko?
//275 sanaa
