Perhotassu
Kirjoittaja: Saaga
Pääsimme leiriin saakka partion kanssa mutta lähdimme miltei heti eri suuntiin Jänötassun kanssa. Hän meni isoveljensä ja isänsä seuraan ja minä taas menin Ahmatassun luokse.
“Hei, Perhotassu”, Ahmatassu naukaisi ja vilkuili nopeasti ympärilleen.
“Tule tänne minun pitää kertoa sinulle jotakin”, hän sanoi ja nyökkäsi paikkaa vieressään. Kummastelin hiukan mutta istahdin kuitenkin kollin viereen kuuntelemaan, mitä tällä oli sanottavaa.
“Haluan kertoa sinulle jotakin, joka on ollut mielessäni jo jonkin aikaa mut-” Ahmatassun lause keskeytyi leirin keskustasta kuuluvaan huutoon.
“Eloklaani kokoontukaamme klaanikokouksen pariin!” Mesitähti kajautti. Käänsin kuitenkin huomioni vielä hetkeksi Ahmatassuun.
“Ehditkö sanoa nopeasti?” kysyin mutta kolli pudisteli päätään. Hän varmasti halusi sanoa asiansa rauhassa. Ymmärsin hyvin. Nousin ylös ja Ahmatassu perässäni astelin muiden kissojen joukkoon. Pidin kissojen keskuudessa olemisesta mutta tiesin, että Ahmatassu ei mielellään tunkenut väkijoukkoihin, joten jäin tahallaan hänne kanssaan hieman kauemmas muista.
“Olemme kokoontuneet tänään todistamaan yhden nykyisen oppilaan uutta elämän vaihetta. Ahmatassu astu eteen”, Mesitähti lausui. Parhaan ystäväni nimen kuullessani hämmästyin hiukan, sillä olin odottanut ennemminkin Haukkatassun nimitysmenoja. Innostus kuitekin kihisi pian turkissani, kun näin Ahmatassun astelevan Litteäkivelle.
“Tähtiklaani, käännä katseesi tähän oppilaaseen, joka on ahkerasti opiskellut kaikki klaanin tavat auttaakseen muita niin hyvin kuin vain pystyy. Nyt kysynkin sinulta, Ahmatassu, lupaatko suojella klaaniasi ja sen kissoja jopa henkesi uhalla?” päällikön sanat kuulostivat niin mahtavilta. Miltei pompin innosta – en sentään Ahmatassu olisi ollut ihan nolona siellä edessä, jos olisi nähnyt minun pomppivan.
“Lupaan”, Ahmatassu kajautti itsevarmasti. Oi, miten upea hän oli! Niin rohkeaa!
“Siinä tapauksessa sinua kutsuttakoon tästä lähtien Ahmatahmaksi. Eloklaani kunnioittaa taitoasi keksiä ratkaisuja vaikeimpiinkin tilanteisiin”, Mesitähti lopetti seremonian ja tunsin kuinka kissat ympärilläni hymähtelivät myöntelevästi. Ahmatahmalla tuntui tosiaan olevan paljon ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin. Olin iloinen, että Mesitähti mainisi juuri sen puolen ystävässäni.
“Ahmatahma! Ahmatahma! Ahmatahma!” me huusimme. Leiri raikasi parhaan ystäväni uutta soturinimeä enkä olisi voinut olla enempää innoissani. Kipitin heti Ahmatahman laskeuduttua Litteäkiveltä onnittelemaan tätä uudesta nimestä. Hän vaikutti iloiselta ja tyytyväiseltä itseensä. Olin todella todella todella iloinen hänen puolestaan.
