Sypressitassu
Kirjoittaja: Saaga
Tassutin Korppisiiven perässä raskain askelin. Lihakseni tuntuivat väsyneiltä ja niitä oli miltei mahdoton liikuttaa. Olimme harjoitelleet kokopäivän ensiksi taistelua Aurinkotassun ja Hiilihampaan kanssa aamupäivän sitten saalistusta kahdestaan Korppisiiven oman mestarini kanssa ja sen jälkeen hiukan uimista ja jäljitystä. Ansaitsin “loistavilla” suorituksillani loppupäivän vapaata ja niinpä heti auringon kosketettua puiden latvoja lähdimme leiriin. Olimme aloittaneet ennen auringonnousua ja lepo ja ruoka oli todellakin tarpeen! Vatsani kurni jo hirmuisesti ja jokainen askel tuntui raskaalta. Polkuanturoitanikin poltti epämukavasti.
Selviydyttyämme leiriin asti hain itselleni syötävää. Nappasin mukaani oravan. Istuuduin leirin reunamille lepäämään ja syömään. Haukkasin palan oravaani ja nautin siitä täydestä sydämestäni. Rentouduin varjoissa yksinäni. Nautin siitä, että minun ei tarvinnut jatkuvasti olla juttelemassa kaikille vaan sain omaa rauhaani ja hieman yksityisyyttä.
Syötyäni oravani Hallavarjo käveli luokseni hymyillen. “Hei”, naukaisin kollille ja hymy pyrki väkisinkin kasvoilleni. Olin halunnut jutella hänelle jo pidemmän aikaa. “Haluaisin kertoa yhden jutun”, sanoin ennen, kun kolli ehti sanoa muuta. Hän istuutui ja nyökkäsi merkiksi antaa mennä. “Putouslauluhan kuoli hetki sitten”, sanoin ääni väristen ja nielaisin äänekkäästi sanojeni välissä, “Olin näkemässä sen ja tuota… Minusta tuntuu pahalta ajatella sitä.” Olisin halunnut lisätä Pyörretassusta, koska jos Hallavarjo olisi ollut isäni olisin kertonut hänelle oitis mutta hän ei ollut, eikä hän varmastikkaan pitänyt minusta niin paljoa. “Ymmärrän. On varmasti vaikeaa kohdata kuolema ja vielä noin nuorena”, Hallavarjo sanoi hymyillen myötätuntoisesti. Kun en jatkanutkaan, Hallavarjo lohdutteli minua vielä seuraavilla sanoilla: “Minä kehottasin sinua miettimään jotain muuta. Tehdäänkö jotain? Voit vaikka kertoa päivästäsi niin saat muuta ajateltavaa.” Nyökkäsin itsekin jo paremmalla mielellä. “Lähdimme ihan aamulla ja olen harjoitellut kokopäivän! Ensiksi oli taistelua sitten saalistusta sen jälkeen uimista ja vielä jäljitystä!” Kellahdin selälleni sanojeni päätteeksi. “Tassuni ovat aivan poikki!” dramatisoin asiaa ja lysähdin “elottomana” maahan. Kun nousin ylös huomioni kiinnittivät Nokkospilvi, Leimusilmä ja Lieskakajo, jotka kiiruhtivat pentutarhaan yrttien kera. “Tuo liittyy todennäköisesti Nokkospilven poikimiseen”, Hallavarjo sanoi mietteliäänä. Katselin kissojen menoa ja kiirettä. “Ovatkohan hänen pentunsa tulossa?” kysyin hiljaa. “Luultavasti”, Hallavarjo sanoi ja käänsi katseensa minuun. “Oletko nähnyt vastasyntyneitä koskaan?” hän kysyi lempeään sävyynsä. “En”, vastasin lyhyesti mutta ytimekkäästi. “Oletko jutellut Sumupennun kanssa ollenkaan?” kysyin, etten vaikuttaisi odottavaiselta uuden kysymyksen varalta. “En hirveästi ainakaan”, valkoturkkinen kolli vastasi. “Meillä tuntuu synkkaavan aika hyvin”, sanoin punastuen hiukan turkkini alla. Sumupentukin oli komea kolli… Ei nyt oikeasti minun piti keskittyä koulutukseeni. “Saadaanko me mennä katsomaan Nokkospilven pentuja, kun ne ovat syntyneet? Haluaisin nähdä vastasyntyneitä pentuja oikeasti joskus”, kysyin kiinnostuneena. Miltäköhän pikkuiset vastasyntyneet näyttivät?
