Tähtimötaivas
Kirjoittaja: Saaga
Kävelin rauhassa ulos soturien pesästä. Ilma oli aika kolea mutta ihan siedettävä. Pörhistin hieman karvojani ja vilkuilin ympärilleni etsien Karjuvirnettä. Kollista ei näkynyt hännänpäätäkään – tämä lieni jossakin partiossa. Huokaisin. En siis saisi hänestä seuraa syömään. Kai voisin olla yksinkin. Lähdin tassuttamaan kohti tuoresaaliskasaa, kun yhtäkkiä minuun törmäsi kilpikonnakuvioinen karvapallo. Älähdin vihaisesti menettäessäni tasapainoni ja kaatuessani puoliksi maahan. Kompuroin pystyyn niin nopeasti kuin pääsin. Nyt jokainen karvani sojotti pystyssä eikä vain kylmyydestä vaan ärsyyntymisyydestä.
“A-anteeksi en minä tarkoittanut!” minun pahki kävellyt kissa parkaisi takellellen sanoissaan. Katsoin säälittävää otusta hetken. Hän näytti oppilasikäiseltä, mutta en ollut nähnyt häntä ihan kauheasi partioissa. Olikohan tämä vielä -pentu?
“Teidän pienten pitäisi kyllä oppia kunnioittamaan vanhempianne. Minä ja muut soturit olemme syy, sille miksi sinunkin elintoimintosi ovat vielä pystyssä, etkä ole jo kuollut nälkään”, murahdin tarkastellen sanojeni aikana kissaa vielä tarkemmin. Yhtäkkiä tajusin – tämä kissa oli parantajaoppilas. Sattuikohan tämän nimi olemaan Vienotassu? Niin sen täytyi olla. Silmiini syttyi uudenlainen vihainen palo. Naaras oli vapaalla parantajan hommistaan eikä siltikään tehnyt muuta kuin kävellyt toisia päin?! Olipa tällä otsaa. Pienimmätkin nälän tuntemukset kaikkosivat, kun sain hyvän tilaisuuden purkaa pahaa oloani oman itseni kanssa tälläiseen rääpäleeseen.
“A-anteeksi”, Vienotassu naukaisi – nimensä mukaisesti – vienosti ja katsoi minua pelokkaasti.
“Kuulehan, rääpäle, sinä olet tälle klaanille turhake niin kauan kunnes olet valmis ottamaan Leimusilmän paikan täysivaltaisena parantajana, joten voisitko vaikka painua takaisin jonnekin pieneen koloosi opettelemaan yrttejä ja puhelemaan Tähtiklaanille, vai mitä te nyt siellä ikinä teettekään”, nau’uin katsoen suoraan naarasoppilaan kellanvihreisiin silmiin. Hän ei katsonut minua. Voitonriemu heräsi, kun tajusin Vienotassun oikeasti pelkäävän minua. Vaikka olin kooltani miltei Vienotassun kokoinen koitin luoda itsestäni uhkaavan kuvan. Minua hävetti olla soturi ja vain hieman pienempi kuin joku surkea kasvava parantajaoppilas. Sain häpeästä kuitenkin uutta voimaa äksyillä naarasoppilaalle.
//Vieno?
