Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
//Varpulaulu näkee tarinassa harhoja ja siksi siinä esiintyy kuolleita kissoja
Minua väsytti aivan kamalasti ja päänsärkyni oli paljon pahempi ulkona kaiken metelin keskellä mutta pystyin kuitenkin juuri ja juuri keskittymään siskoni sanoihin. Nyökkäsin hänelle lyhyesti ja odotin Kuusihännän vastausta mutta sitä ei kuulunut. Isä oli ottanut ensimmäisen puraisun kottaraista ja viittoili hännällään vuoron minulle. Vääntelehdin hermostuneesti, kun turkkiani kihelmöi.
“Olen voinut ihan hyvin, kiitos kysymästä”, lausahdin nopeasti. Sain vastaukseksi epäilevän katseen kummastakin suunnasta perheenjäseniltäni. Naurahdin pikkuisen.
“Olen kyllä ihan kunnossa, ei teidän tarvitse huolehtia”, rääkyin käheällä ahdistuneella äänellä. Nostin päätäni ylös käpälistäni ja katsoin sisareeni ja isääni. Kääntäessäni pääni isääni näin hänen takanaan tutun kilpikonnakuvioisen kissan – Lehtomyrsky. Sydämeni löi hurjaa vauhtia ja korvissani kohisi taas. Ei nyt! Ei nyt! Anelin mielessäni tuntemusta menemään pois ja samalla emoa. Emo oli kuollut. Ei normaalit kissat nähneet kuolleita kissoja.
“Uskotaan”, Kuusihäntä sanoi lempeästi ja silitti selkääni hännällään. Kumarruin haukkaamaan palasen kottaraista. Pala tuntui jäävän kiinni kurkkuuni, kun nielaisin sen. Ei minun tehnyt mieli ruokaa, kun ei sitä kerta pystynyt nielemäänkään. Katsoin taas aukiolle odottaen jomman kumman perheenjäseneni alkavan puhumaan. Katseeni osui Sypressikuiskeeseen. Naaras hymyili minulle ystävällisesti ja linkutti sisään klaaninvanhimpien pesään. Korvani kohahtivat taas ja sykkeeni lähti laukalle.
//Korpi tai Kuusi?
