Sadeturkki
Kirjoittaja: Pyry
Nukuin parhaillani sikeää unta sotureiden pesässä. Oli niin aikaista, että vain aamupartio teki lähtöä ja loput tuhisivat omilla makuusijoillaan. Myöhäisen hiirenkorvan ajan auringonsäteet kuitenkin siivilöityivät pesän sisäpuolelle asti, luoden valoläikkiä turkilleni. Avasin silmäni jonkun potkaistessa jalallaan selkääni. Käännyin korvat höröllä vilkaisemaan tekijää mutta sulin sitten pehmeään hymyyn huomatessani Kastesulan makoilevan selällään sen näköisenä, että näki jotakin oikein lokoisia unia. Sipaisin tyttäreni poskea nenälläni, ennen kuin nousin venyttelemään, ja hipsin sitten ulos.
Leirissä ei ollut vielä tohinaa, niin aikaista kun oli. Minä kuitenkin olin virkeä enkä jaksanut enää makoilla. Sen sijaan kävin kysymässä varapäälliköltä, voisinko olla hyödyksi jotenkin. Sain tehtäväkseni käydä metsästämässä itsenäisesti, minkä toki tein mielelläni. Kävely ihan itsekseen tuntui houkuttelevalta. Nyökkäsin lämpimästi hymyillen varapäällikölle ja lähdin tassuttamaan häntä hyväntuulisesti pystyssä pois leiristä.
Oli niin varhaista, että pikkulinnutkin taisivat olla vielä unessa. Se ei haitannut. Nautin hetken luonnon äänistä, jotka saivat korvani nykimään ajoittain.
Aamuni lopputuloksena oli mustarastas, hiiri ja hyvin pullukka orava. Kannoin ne tuoresaaliskasaan ja varapäällikkö nyökkäsi hyväksyvästi. Loin häneen ystävällisen silmäyksen.
