Tupsutassu
Kirjoittaja: Aura
Olin ihan varma, että Kääpäpuna tulisi vielä tapaamaan ystävänsä! Halusin auttaa raidallista kollia, mutta minä en tiennyt miten. En minä saanut tai totta puhuen edes uskaltaisi poistua klaanien reviiriltä. Ehkä Mesitähdellä olisi jokin idea? En kuitenkaan ehtinyt pohtia asiaa sen enempää, kun Syreenisumu ja Kääpäpuna alkoivatkin jo puhumaan harjoituksista. Kuuntelin korvat tarkkaavaisina. Mitäköhän he keksisi? Kääpäpunan ehdottaessa piiloutumisharjoitusta, kasvoilleni levisi innostunut ilme. Se kuulosti niin hauskalta! Käännyin mestarini puoleen ja katsoin Syreenisumua anelevana. Yritin luoda kasvoilleni niin suloisen ilmeen, että naaras ei voisi muuta kuin suostua Kääpäpunan ehdotukseen piiloutumisharjoituksista.
“Jooo, jooko?” anelin naaraalta, joka hymähti hieman huvittuneena, mutta nyökkäsi kuitenkin.
“Sehän kuulostaa todella hyvältä idealta, kiitos Kääpäpuna. Minä voisin mennä piiloon ja te kaksi”, naaras naukaisi ja osoitti meitä. “Voisitte etsiä minut.” Tapojeni vastaisesti hypähdin kerran ilmaan ilon johdosta. Näistä harjoituksista tulisi niin hauskat, ehkä jopa hauskimmat ikinä!
Ensin Syreenisumu oli suostunut kivoihin harjoituksiin ja sen jälkeen sain vielä jatkaa Kääpäpunan kanssa. Se tuntui hyvältä! Olin pelännyt, että joutuisin yksin piiloutumaan. Se kuulosti tylsältä. Oli vielä niin kylmäkin, joten paikallaan pysyminen ei olisi ollut niin kivaa. Syreenisumu pyysi meitä sulkemaan silmämme hetkeksi, jotta hän voisi mennä piiloon. Ummistin silmäni ja nostin päätäni näyttääkseni mahdollisimman ryhdikkäältä. Mikä oli hassua, koska eihän Kääpäpunakaan nähnyt minua!
“Onko sinustakin outoa seistä metsässä silmät kiinni? Mitä jos joku peto tulisi nyt vastaan?” naukaisin Kääpäpunalle ja naurahdin rennosti. Silmien kiinni pitäminen tuntui jopa hieman turvattomalta. Mitä jos oikeasti jokin peto tai kuolonklaanilainen tulisi vastaan? Raotin toista silmääni varovaisesti, mutta lopulta suljin sen. En minä kuitenkaan huijata halunnut.
//Kääpä?
