Lehtomyrsky

160 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Ampiainen

Olin jo jonkin aikaa sitten päässyt pois pentutarhasta ja olin nyt lieskakajon ja kortetassun kanssa pelastamassa päällikköäme ja parantajamee vaikka liljatuuli tosin oli murhannut henkäystähti välinpitämättömästi ja jopa uhannut että häntä seuraisi lisää ruumiita.. pudistelin nopeasti päätäni ja katselin kollia edessäni.
*En tunnista häntä mutta mitä väliä sillä on? Ei mitään hän on vain estenää klaanipälikkomme ja parantajamme pelastumissessa!*, ajattelin mielessäni. Asetuin valmiusasentoon odottaen että kolli hyökkäsi kimppuun mutta meidän piti yrittää ensin puhua hänelle järkeä mutta en todellakaan uskonut sen todellakaan onnistuvan.
*Annan heidän hoitaa puhumisen? En osaisi auttaa kovinkaan hyvin..* ajattelin. *Entä jos en palaa? Entä jos kuolen pelastaessani Päällikköämme ja parantajaamme? Ei se voi olla niin… En voi antaa niin tapahtua! Minä en ole valmis jättämään kuusihäntää ja pentujamme..* lisäsin mielessäni. Katselin silmät viirusa kolliin joka vartioi suuaukoa. Lopulta kolli kuitenkin pudisteli päätän ja asetui hyökkäys valmiuteen silmät viirusa ja hampaat irvessä. Höristelin korviani kaikken varalta että jos muut kuolonklaanilaiset olisivat palaamassa takaisin.
//Muut pelastajat?

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *