Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Kuuntelin keskustelua aivan ymmälläni kunnes Käärmekulta alkoi huutaa minua apuun. Tajuisin, että oli toimittava. Olisi pitänyt toimia ja aikoja sitten mutta viimeistään nyt tai Lotta tappaisi hänet. Loikkasin eteenpäin tömähtäen suoraan Lotan kylkeen. Sain hänet tuupattua pois ystäväni päältä ja maahan mutta jouduin itse kierähtämään sivuun erakon luota. Nousin jaloilleni ja iskin kynnet edellä kiinni Lottaan. Käärmekulta ähisi takanani noustessaan ylös. Hänen haavansa varmaan aukesivat taas. Raavin erakon turkkia kaikkialta mistä yletin. Naaras kuitenkin tyrkkäsi minut helposti pois tieltä, sillä oli voimakkaampi kuin minä. Lensin suoraan puuta päin ja ilmat pakenivat keuhkoistani. Lotta kävi taas Käärmekullan kimppuun enkä voinut tehdä mitään.
“Pääset maksamaan virheistäsi! Pahin niistä on se, että koskaan synnyitkään”, naaras ärisi piestessään Käärmekultaa. En päässyt ihan vielä ylös. Haukoin happea keuhkoihini, jotta en kuolisi. Minua pyörrytti mutta se meni nopeasti ohi, kun sain taas happea.
“Olen harjoitellut ja odottanut tätä!” Lotta murisi voitonriemuisena, kun sai taas Käärmekullan alleen. Hyökkäsin takaisin taisteluun.
“Pakene, Käärmekulta! Pakene! Selviän kyllä yksin”, anelin Käärmekultaa. Hänen pitäisi pelastautua. Vaikka minä uskoin selviäväni yksinkin oli tietysti mahdollisuus, että kuolisin mutta kuolisin Käärmekullan takia mielelläni. Tekisin sen ihan tällä sydämen lyönnillä, sillä rakastin häntä. Rakastin ja rakastaisin häntä aina.
//Käärme?
