Korpikaste
Kirjoittaja: Käärmis
Kortetuikekin tuli pian kanssani veteen. Varpulaulu sen sijaan jäi rannalle istuskelemaan. Kohautin itsekseni vain lapojani. Jos veljeni ei halunnut tulla veteen kanssamme, kaippa sillä ei ollut väliä.
Yhtäkkiä Kortetuike kysyi minulta hiljaa, että olikohan Varpulaulu kunnossa. Katseeni osui veljeeni, joka istuskeli rannalla kiven päällä. Kallistin hieman päätäni ja keskitin katseeni kilpikonnakuvioiseen kolliin. Siristin silmiäni ja sitten käännyin taas Kortetuikkeen puoleen.
“Ihan hyvältä hän minulle näyttää”, tokaisin vain kohauttaen samalla lapojani ja loikin taas syvemmälle veteen leikkimään kuin pentu vesilammikossa. Kortetuike jäi taakseni katselemaan Varpulaulua, mutta pian suljin hänetkin ajatuksistani. Keskityin nyt vain vedessä leikkimiseen. Se herätti sisälläni onnea ja iloa. Tuntui siltä, että sisälläni päivä päivältä enemmän kasvava katskeruus nuorempia sisariani kohtaan alkoi hetkeksi hälvetä.
Kun vilkaisin taas taakseni, huomasin, että Kortetuike oli mennyt veljeni vierelle. Huokaisin raskaasti ja kapusin pois joesta. Pudistelin turkkiani niin, että vettä lenteli ympäriinsä ja menin sitten kahden kollin luokse.
“Onko joku oikeasti vialla? Miksette nauti ajasta kanssani?” kysyin tympeänä hännänpää edestakaisin viuhuten. En oikeastaan halunnut näyttää vihastuneelta, mutta minua alkoi jo ärsyttää se, miten nämä kaksi kollia tuntuivat nauttivan toistensa seurasta enemmän kuin minun. Se ei ollut reilua!
//Varpu tai Korte?
