Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Olin juuri näyttämässä Kurrelle, kuinka hyökätä saaliin kimppuun, kun tämä keskeytti minut kysymyksellään:
”Milloin saan kokeilla noita tekniikoita oikeaan riistaan?” Olin juuri ollut syöksähtämässä eteenpäin kuviteltua saalista kohti, mutta kollikissan kysymys sai minut pysähtymään. Käänsin lempeän katseeni kissaan. En tavallisesti pitänyt siitä, että opetustuokiotani häiriköitiin, mutta kieltämättä Kurren kysymys sai minut iloiseksi. Saavuttuaan klaaniin hän oli ollut kovin vaitonainen ja hyvin epäileväinen minun ja eloklaanilaisten suhteen. Olin vain iloinen siitä, että Kurre oli nyt selvästi rennompi mitä klaaniin saavuttuaan, joten pieni keskeytys ei saanut minua tänään pahastumaan.
”Voit kokeilla heti, kun olen saanut näytettyä nämä hyökkäämistekniikat”, huomautin lempeällä äänellä. Kurre nyökytteli päätään. Hänen savuisten silmiensä katse muuttui tarkkaavaiseksi, kun käännyin taas olematonta saalista kohti.
Painauduin maata vasten matalaksi. Vatsakarvani hipoivat märkää, mutaista maata, mutten antanut sen häiritä. Katseeni oli kohdistettu kuviteltuun eläimeen, ja otin varovaisesti vielä yhden askeleen sitä kohti.
”Yritä päästä mahdollisimman lähelle saalista. Mitä vähemmän välimatkaa välillänne on, sitä helpompi se on saada kiinni”, selitin rauhallisella äänellä vilkaisematta Kurrea. Kun välimatkaa oli alle ketunmitan verran, valmistauduin ponkaisemaan itseni takajalkojeni avulla vauhtiin. Vaaniessani häntäni heilahti pari kertaa puolelta toiselle, ennen kuin tein nopean syöksyn kohti mielikuvituseläintä. Kuvittelin tarttuvani hampaillani eläimestä kiinni ja katkaisevani sen niskat. Sitten käännyin Kurren puoleen.
”Hyökätessä kohti eläintä, on tärkeää olla erittäin nopea, jotta eläin ei ehdi huomata sinua ja lähteä karkuun. Joitain eläimiä – kuten jäniksiä – voit joutua jahtaamaan pidempiäkin matkoja, sillä niiden lähelle pääseminen vaatii enemmän työtä. Keskitytään nyt kuitenkin pieniin eläimiin, jotka viihtyvät metsässä. Sellaisia ovat muun muassa oravat, hiiret, myyrät ja erilaiset linnut. Näytä minulle vielä hyökkäämistekniikkasi, niin pääsemme sitten tositoimiin”, naukaisin ja jäin odottamaan, että Kurre tekisi työtä käskettyä. Lämpö valtasi mieleni, kun näin miten tosissaan nuori kolli oli harjoitusten kanssa. Kurre vaikutti olevan aidosti kiinnostunut opetuksesta ja saalistamisesta. Kaikki eloklaanilaisoppilaatkaan eivät olleet yhtä innoissaan harjoituksista.
Kermanvärinen kolli painautui maata vasten ja hiipi aluksi muutaman askeleen verran maassa, ennen kuin alkoi valmistautua hyökkäykseen. Lopulta Kurre teki nopean syöksyn eteenpäin kuviteltua eläintä kohti. Syöksy jäi hieman hitaanpuoleiseksi, kun Kurre ei saanut tarpeeksi pitoa mutaisella maalla, joten kehotin ystävällisesti häntä yrittämään uudelleen. Kolli keskittyi yhä vain tarkemmin, ja onnistui seuraavalla kerralla huomattavasti paremmin.
”Oikein hyvä, kyllä me näillä alkuun pääsemme”, virnistin ja heilautin häntääni iloisesti, ”seuraavaksi tehtävänäsi on etsiä saalis ja yrittää saada se kiinni. Voit hyödyntää hajuaistisi lisäksi myös näköaistiasi; kun maa on mutainen, eläinten jäljet jäävät helposti näkyviin.”
//Kurr?
