Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
“Mentäisiinkö takaisin leiriin? Ei meidän tarvitse mutta, jos haluat hieman rauhoittua. Tai sitten voimme etsiä jonkun suojaisan paikan ja pitää pesää hetken aikaa siellä kunnes sinulla on helpompi olla”, kumppanini kysyi. Nyyhkytin hiljaa ja nieleskelin yrittäen saada ääneni kuuluviin.
“Voi- voisimme etsiä jonkin hyvän suojaisan paikan, jossa olla”, naukaisin heikosti. Sädesäihke nuolaisi päälakeani pari kertaa hellästi.
“Selvä. Tule, katsotaan täältä päin”, hän sanoi ja lähti tassuttamaan hitaasti eteenpäin. Lähdin hänen peräänsä.
Kauaa ei kestänyt, kun löysimme puun juurakon, joka oli kuiva ja hyvä paikka levätä. Menimme sen alle makuulle – tai ennemminkin minä makuulle ja Sädesäihke istuskelemaan ja katselemaan, jos joku oli tulossa.
“Anteeksi, Sädesäihke; kun olen näin suuri taakka. Sanot koko ajan, että haluat minun olevan iloinen ja, ettet halua minun joutuvan tekemään mitään, mistä en pidä, mutta minusta tuntuu, että sinä joudut varmasti joustamaan niin paljon minun takiani. Että minun takiani et pääsisi tekemään monia asioita tai kokemaan eri asioita”, mutisin ja katselin maata. “Äläkä sano, että tuo ei ole totta! Haluan kuulla oikeat mietteesi!” naukaisin vielä jämäkästi, ennen kuin hän kerkesi vastata minulle mitään.
//Säde?
