Kuusihäntä
Kirjoittaja: Soturikissa
Olin jo parantajan pesällä kannustin paraaikaa Lehtomyrskyä.
”Vielä kaksi!” Vienotassu maukui vieresäni.
”Älä anna periksi!” Kannustin Lehtomyrskyä, rakasta kumppaniani. Lehtomyrsky näytti heikolta, kysyin Vienotassulta. ”Eikai hän kuole tähän.” Olin huolestunut rakkaastani. Vienotassu ei vastannut kysymykseeni.
Lehtomyrsky vaihtoi kylkeään hitaasti. ”Nimetäänkö ne heti?” Hän kysyi. Nyökkäsin kumppanini kysmymykseen.
Tökkäsin pientä kollipentua, ”Hän olkoon Käpypentu.” Kehräsin ja nuolaisin sitä.
”Tämä on Mustikkapentu hän ehdotti ja hän olkoon Kuusikkopentu, sinun mukaasi…” hän otti henkeä ja laski päänsä sammalelle, seurasi pitkä hiljaisuus.
”Anteeksi… Anteeksi Kuusihäntä.. En jää sinun luoksesi.” Hän maukaisi hetken päästä. ”Rakastan sinua!” Hän valahti veltoksi silmieni edessä.
”L-llehtomyrsky?” Hätäännyin, ”O-onko hän kunnossa?” Kysyin, yrittäen pysyä maltillisena.
Vienotassu katsahti minuun huolestuneesti, ilmeestä päätellen hän oli poissa. Silmäkulmastani tipahi kyynel Lehtomyrskyn päälle, tähän tarinamme päättyisi.
Nuolaisin lehtomyrskyä viimeisen kerran ja huomasin että hänen ruumiinsa oli alkanut kylmetä.
//Muutaman päivän päästä//
Pentuni Korpitassu ja Varputassu olivat saaneet juuri soturinimensä. Olin tallustelemassa tuoresaaliskasalle, jossa ei kuitenkaan ollut paljoa riistaa kylmän vuodenajan takia.
Vastaani käveli Korpikaste, katsoin häntä lempeänä ja ylpeänä. ”Onneksi olkoon Korpikaste, uudesta nimestäsi!” Hymyilin hänelle lempeästi.
”Kiitos, Olen niin iloinen, että olen vihdoinkin soturi!” Hän maukaisi innoissaan.
”Lehtomyrsky olisi ollut niin ylpeä teistä.” Sanoin, suru painoi edelleen rintaani. Korpikaste tökkäsi minua kuonollaan poskelle välittäen.
”Älä murehdi, onhan sinulla minut ja Varpulaulu.” Hän kuiskasi. ”Niin, ja Mustikkapentu ja Kuusikkopentu.” Vastasin.
”Miten olet muuten jaksanut Lehtomyrskyn kuoleman jälkeen?” Kysyin hetken päästä.
”Kyllähän se sattuu, mutta sen kestää kyllä. Olen soturi, en minä turhia surkuttele.”
Katsoin pentuani hieman hölmistyneesti. ”Soturi-”
Korpikaste keskeytti minut ja kysyi: ”No, miten sinä olet voinut?”
”Kyllähän ihan hyvin minulla muuten menee, paitsi se.” Viittasin Lehtomyrskyyn.
//Sori kun on nyt tää tarina myöhässä
//Korpi? :3
