Kääpäpuna
Kirjoittaja: Käärmis
Kääpäpuna istuskeli leirissä. Hänen ja Nopsaliekin yhteisestä partiosta oli jo jonkin aikaa. Vanhemman kollin kanssa juttelu oli ollut raidallisesta soturista mukavaa, ja hän olisi mielellään jutellut lisääkin, mutta hän ei uskaltautunut häiritsemään häntä.
Kääpäpunalla oli nyt muuta ajateltavaa. Hän oli kuullut ohimennen joidenkin puhuvan siitä, miten reviirillä oli kuulunut outoja ääniä, jonka lähdettä kukaan ei ollut onnistunut paikantamaan. Se oli saanut tuoreen soturin niskakarvat pörhistymään. Hän saattoi vain pelätä ja pohtia, mikä ulkona mahtoi vaania.
Kääpäpuna kääri tassunsa alleen ja mietiskeli. Ei kai ulkona mitään kovin suurta ja vaarallista voisi olla, eihän? Muut soturit olisivat paikantaneet vaaran jo varmasti! Ehkä se oli vain harmiton ohikulkija, joka oli vain tavanomaisella kävelylenkillä ja jo palamassa kotiinsa. Tai ehkä se oli vain hyvin äänekäs orava tai jänis? Tai kenties toinen partio oli sattunut kulkemaan ohitse ja pitämään ääntä?
Kääpäpuna heilutti häntäänsä maata pitkin takanaan ja puri hampaitaan yhteen. Häntä hermostutti se, ettei hän tiennyt, mikä äänen lähde oikeasti oli, mutta hän ei myöskään halunnut lähteä tutkimaan sitä. Hänestä tuntui, että jos se todella oli jokin vaarallinen olento, sellainen pieni kissa kuin hän ei tulisi koskaan voittamaan sitä.
Kyllä sen vain täytyi olla jokin saaliseläin, joka oli vain sattunut vilahtamaan ohitse nopeasti. Ehkä jonkun karannut saalis? Niin sen täytyi olla! Varmasti! Se kävisi täydellisesti järkeen! Ei ulkona mitään isoa ja vaarallista petoa ollut, vaan pelkkä pelästynyt saalis, joka pakeni pelkonsa uhrina.
