Sädepentu
Kirjoittaja: Saaga
Heräsin unilta. Sypressikuiske oli jo hereillä ja nuoli käpäliään. Hänen peseytyessään nousin pystyyn.
“Huomenta”, emon ääni oli uninen mutta kuitenkin tavallisen lempeä.
“Huomenta. Saanko mennä ulos?” sanoin nopeasti. Olin parin päivän aikana pyörinyt ulkona ja leikkinyt paljon Käärmekullan kanssa. Haluaisin nähdä naaraan taas.
“No mene vain”, Sypressikuiske naukui huvittuneesti ja päästi minut menemään. Kipitin ulos pesästä innoissani. Etsin Käärmekultaa katseellani ja heti, kun katseeni osui naaraaseen juoksin hänen luokseen täyttä vauhtia. Jarruttaessani käpäläni liukuivat pitkin leirin lattiaa. Käärmekulta nauroi herttaista naurua korkealla äänellään ja jäin hetkeksi katsomaan naarasta mutta käänsin sitten katseeni pois ja loikin hakemaan sammalpalloa aukion laidalta.
“Voidaanko leikkiä?” pyysin innoissani. Käärmekulta nyökkäsi ja rupesi pelaamaan kanssani sammalpalloa.
Heräsin aikaisin aamulla siihen, että minut ja muut pentutarhan asukit häädettiin pesästä. Nuori kuningatar nimeltään Lehtomyrsky nimittäin poiki ja hän tarvitsi rauhaa. Naavapentu jutteli jotain emon ja Kimalaistoiveen kanssa mutta minua ei kiinnostanut heidän seuransa. Halusin vain Käärmekullan luo. Hänen seurassaan oli aina niin hauskaa. Minusta tuntui, että hymyilin ja nauroin kokoajan hänen kanssaan ja olin tosi iloinen. Kaiken tuon lisäksi ajattelin Käärmekultaa tosi usein. Kipitin etsimään naarasta mutten löytänyt tätä. Jotkut soturit, joita en tuntenut vielä kauhean hyvin kertoivat hänen menneen partioon. Aukiolla oli kuitenkin aika hiljaista, koska oli niin aikainen aamu. Vain nuo pari soturia istuskelivat aukion laidalla sukimassa toisiaan. Kävelin hetken ajan yksikseni ympäriinsä miettien millaista leirin ulkopuolella oli. Mitäköhän Käärmekullalle kuului? Minun täytyisi kysyä häneltä heti, kun hän pääsisi leiriin.
