Kieppitassu
Kirjoittaja: Nova
Liljatuuli, sekä Hiilitassu katsoivat minua odottavasti, minun pitäisi varmaan vastata uskoinko Liljatuulen esittämiin perusteluihin minun ja ystäväni todentuntuisille unille.
-Kai se on sitten niin, nau’uin kireästi ja käännähdin takaisin kohti oppilaittenepesää.
Askelsin rivakasti sisään hämärään tilaan ja lysähdin ärtyneenä pedilleni, olisi tehnyt mieli potkaista pian jälkeeni sisään tullutta Hiilitassua, joka oli niellyt parantajan syötin kuin transsissa oleva kala.
-En usko, että kyse on vain mielikuvituksesta! Sihahdin turhautuneena ystävälleni.
Hiilitassu vilkaisi minuun uupuneen näköisenä.
-Mitä sitten uskot? Hiilitassu kysyi vaikuttaen melko väsyneeltä käsittelemään asiaa juuri nyt.
Kolli lysähti vastaustani odottamatta sammalvuoteelleen ja vaipui uneen silmänräpäyksessä.
-Turha sitä on sinulle kertoa, mutisin kun olin varma, että Hiilitassu ei kuulisi, vaikka näyttikin torkkuvan sikeästi.
Liljatuulen latistava kommentti oli ollut mielestäni vain pötypuhetta, joka sattuu pääsemään väsyneen kissan suusta. Jos en olisi oikeassa, söisin pelkästään kalaa yhden päivänkierron ajan. Vatsanpohjallani myllersi edelleen muisto painajaisesta, yritin silti ummistaa silmäni kiinni ja nukahtaa rauhalliseen uneen. En oikeastaan edes nähnyt unta, vain mustaa, autiota pimeyttä, joka ympäröi minua tyynellä hiljaisuudellaan. Pelkkää mustaa, autiota hiljaisuutta…
-Korppitassu, herää! Joku tökki minua raskaalla käpälällään suoraan kylkeen.
-Ai! Lopeta! Ähkäisin ja räpäytin silmiäni ärtyneenä herätyksestä.
Hiilitassun innokkaat kasvonpiirteet ilmestyivät näkökenttääni ja peruutin väsyneenä taakseppäin pedilläni.
-Me päästään oppetelemaan kiipeämistä, taas! Kolli iloitsi, tämä oli kadottnut epävarmuuden, joka oli vaivannut tätä ensimmäisellä kerralla.
-Sepä mukavaa, töksäytin sukien nopeasti täysin syttyeällä olevia karvojani.
-Me lähdemme nyt! Vauhtia! Hallavarjon ääni naukaisi samalla kun kollin pää ilmestyi pesän suuaukolle.
Pyörittelin päätäni ärtyneenä äkkilähdostä, sekä aikaisesta herätyksestä, oliko mestariemme pakko tehdä tämä tähän aikaan?
Hiilitassu lähti loikkimaan nopeasti edelläni kohti leirin suuaukolla odottavia mestareita, jotka näyttivät hekin hieman unisilta. Jalkani olivat melkein tunnottoman ja meistä ainut, joka mäytti olevan virkeä, oli Hiilitassu, joka meinasi hyppelehtiä pari kertaa Utusielun ohitse.
//238 sanaa
//Hiili?
