Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
”Minä annan sinulle anteeksi.”
En ollut uskoa korviani, oliko Lauhalaukka oikeasti antanut minulle juuri anteeksi? En voinut estää hymyä, kun huojentunut olo valtasi minut. En edes tajunnut, että pysähdyimme.
”Minunkin on pyydettävä anteeksi. Anteeksi, etten suostunut puhumaan kanssasi aiemmin. Silloin minusta tuntui, etten ikinä enää halunnut olla tekemisissä kanssasi, mutta nyt ymmärrän, miten väärässä olenkaan ollut suhteesi”, Lauhalaukka lisäsi vielä. Hänen sanansa tekivät minusta varmasti koko metsän onnellisimman kissan. Olin viimein saanut ystäväni takaisin.
”Et usko, miten paljon tämä merkitsee minulle. Minulla on ollut sinua niin hurja ikävä”, sanoin helpottuneena, yhä leveästi hymyillen.
Oloni oli kevyempi kuin aikoihin, kun näin myös Lauhalaukan hymyilevän. Välillämme ollut jäinen muuri oli viimein sulanut, ja kaikki taisi olla taas hyvin.
Silloin huomasin, että Leimutassu oli pysähtynyt kauemmaksi meistä kuusen oksien alle. Parantajaoppilas katsoi meidän suuntaamme lämpimästi hymyillen. Sitten Lauhalaukka viittoi minut perässään Leimutassun luokse.
”Nyt kun muut asiat on selvitetty, voimme varmaankin etsiä niitä yrttejä”, oranssivalkea kolli sanoi parantajaoppilaalle.
”Niin. Sinähän voit näyttää tietä Leimutassu”, sanoin hymyillen mustavalkealle kollille. En ollut ihan varma, oliko yrttien etsiminen oikeasti mahdollista tähän aikaan vuodesta. Olisi liian julmaa paljastaa Lauhalaukalle, että tämä kaikki oli suunniteltu etukäteen. Pelkäsin, että hän peruisi kaiken ja alkaisi taas vihata minua.
//Leimu tai Lauha?
// 198 sanaa
