Korppitassu
Kirjoittaja: Nova
En vain tajunnut miksi näin nuorelle ja kokemattomalle soturille oli laitettu jo näin varhain oppilas, Vadelmatassu oli silti kieltämättä melkoinen yllätys, en edes tuntenut oppilasta muuten kuin näköhavainnolta. Hiilihammaskin oli sekoittanut hieman ajatuksiani melko kiusallisella kysymyksellä, hänen oli pakko kysyä juuri se kysymys: ”Pidätkö kestään
klaanimme kollista?” Olin vain pudistanut päätäni erikoisesti virnistäen, olin varmaankin vain herättänyt ystäväni epäilykset! Ravistin päätäni ja palasin takaisin nykyhetkeen, eli yksinkertaisesti jouduin vastaamaan oppilaani oudoksuvaan katseeseen.
-No niin Vadelmatassu, lähdetään kiertämään reviiri! Naukaisin ripeästi yrittäen peitellä väsymystäni.
vaaleanruskea kolli tapitti minua vielä hetken vihreillä silmillään, sitten tämä nyökäytti pienesti päätään niin, että vadelmanpunainen nenä vain vilahti virtaviivaisena hieman alaspäin.
Hymyilin oppilaalle ystävällisesti, sitten lähdin jolkottamaan pehmeästi leirin sisäänkäynnin läpi, kuuntelin tarkasti, että Vadelmatassu varmasti seurasi minua, eikä jäänyt tupeksimaan sijoilleen. Kuljimme eteenpäin hieman vaivaantuneessa hiljaisuudessa, kunnes tein pienen äkkipysähdyksen niin, että Vadelmattassukin taisi herätä mietteistään. Tarkastelin maisemaa vaaleanvihreät silmät sirrillään.
-Tässä on joki, joka kulkee reviirimme läpi, ja kun katsot tuonne kauemmas niin näet pienen koivumetsikön, selitin hännälläni paikkojen sijainteja viittoillen.
Vadelmatassun silmät olivat suurentuneet valtavan suuriksi, minusta oli todella hellyttävää miten kolli suhtautui ympäröivään maailmaan noin avoimesti.
-Seuraavaksi voisimme suunnata tuonne koivikkoon! Päätin, koska matkaa muisteltuani, totesin, että se oli ainoa paikka, jossa emme vielä olleet käyneet.
Vadelmatassu päästi innostuneen inahduksen yrittäen tunkea ohitseni tutkiakseen parin hännänmitan päässä vuolaana kuohuvaa jokea lähemmin.
-Mitä nuo ovat? Vadelmatassu naukui seuraten katseellaan jotakin, jota en ihan erottanut.
Astelin oppilaan vierelle tiirailen veden pyörteisiin tuumivaisesti, näin pienen vilahduksen hopeaisesta kyljestä Vadelmatassun katseen suunnassa.
-Ne ovat kaloja, selitin huvittuneesti viiksiäni värisyttäen.
Vadelmatassu käänsi vihreiden silmiensä innokkaan katseen hämmästyneenä minuun, tämä näytti ihan pöllöltä toljottaessaan minua kummastuneena.
-Kaloja? Kolli hämmästeli pörhistäen ruskeaa karvoitustaan vaaleanpunaista nenäänsä pienesti nyrpistäen.
//287 sanaa
//Vadelma?
