Sypressipentu
Kirjoittaja: Saaga
Tungin ulos pentutarhasta. Olin nukkunut makeat yöunet ja nyt tassutin ympäri leiriä. Huomasin Hallavarjon tuoksun. “Hallavarjo!” huudahdin innoissani. “Hei Sypressipentu!” Hallavarjo kääntyi ja naukaisi iloisena. “Haluaisitko opettaa minulle jotain, kun minusta tulee ihan pian -tassu,” kysyin innosta pinkeänä. “Tietenkin,” hän sanoi ja pohti sitten hetken mitä opettaisi minulle. “Haluaisitko oppia vaanimaan vai taistelemaan?” hän kysyi sitten. Mietin hetken. “Vaanimista,” sanoin sitten. Olisi hienoa saalistaa klaanille, joten mitä nopeammin harjoittelen sitä sitä nopeammin osaan olla avuksi. “Selvä,” Hallavaro sanoi hetken pohdittuaan ja kyyristyi sitten vaanimisasentoo. “Tee tämä perässä,” hän sanoi ja tein työtä käskettyä. Kyyrsityin ja jäljittelin valkoturkkisen soturin asennon niin hyvin kuin pystyin. “No?” kysyin koska en tiennyt mitä sitten piti tehdä. “Ihan hyvä,” Hallavarjo kehui. “Siirrä takakäpälät muun kehon alle niin, että saat ponnistus voimaa kun sinun pitää loikata. Siirsin takakäpäiäni hyvin vaivalloisesti sisäänpäin. Ähisin koska asento tuntui hassulta. “Siirrä etukäpäliä inasen eteenpäin,” hän ohjeisti. Siirsin niitä ja asento helpottui huomattavan paljon. Hallavarjo tökkäsi minua hellästi. “Nouse ja yritä uudestaan niin testataan jäikö äsken oppimasi päähäsi,” hän sanoi. Nousin ja kyyristyin taas. Unohdin etukäpälät mutta siirsin ne sitten paikalleen kun Hallavrjo joutui muistuttamaan minua. “Kokeile hiipiä ja loikata tuon kepin perään,” kolli sanoi ja heitti kepin kepukan pienen matkan päähän. Hiivin sitä kohti ja hyppäsin sitten. Laskeuduin siististi sen päälle ja purin sitä kuin olisin tappanut saaliin. “Miten minulla meni?” kysyin utelias katse silmissäni.
// Halla?
