Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Kyyhkynharmaa naaraspentu nousi käpälilleen. Hän oli vähällä horjahtaa, mutta onnistui pitämään tasapainonsa. Pentu asteli ulos pensaikosta. Hän katseli hiukan hämmentyneenä ympärillemme avartuvaa nummimaisemaa. Pennun askeleet olivat hieman epävarmoja. Kun silmäilin pienokaista, arvelin tuon olevan korkeintaan puolentoista tai kahden kuun ikäinen. Askellus oli niin epävarmaa, että vilkaisin takanani seisovaa Iltakaikua.
”Kantaisitko sinä pennun leiriin?” kysyin laikukkaalta soturilta, joka säpsähti kuullessaan sanani. Häkeltynyt soturi nyökkäsi ja tarttui sanaakaan sanomatta pennun niskanahasta kiinni. Lähdin johdattamaan partiota eteenpäin kohti leiriä. Kierros täytyisi käydä läpi myöhemmin loppuun.
Sää oli mitä mainioin. Aurinko suuntasi kohti taivaanrantaa ja sai taivaan sinisen värin muuttumaan purppuraksi. Auringonlasku värjäsi taivaalla leijailevat, repaleiset pilvet keltaisen ja punaisen eri sävyiksi. Lämmin päivä oli viilenemässä, ja nummilla käyvä tuulenvire sai minut hieman palelemaan.
Tunnelma leirissä oli rauhallinen, kuten aina auringonlaskun aikaan. Pennut leikkivät Aurinkokajon ympärillä pentutarhan edustalla. Myös Kirsikkakuono oli tullut ulos pesästään. Vanha kilpikonnakuvion omaava naaras katseli iloisesti pentujen touhuja. Iltakaiku laski nimettömän pennun maahan ja vilkaisi minua kysyvästi.
”Kiitos. Minä vien hänet pentutarhalle”, naukaisin suurikokoiselle soturille.
”Jatkammeko partiota vielä?” kolli kysyi vakavalla äänellä. Hän ei kohdannut katsettani, vaan katsoi ohitseni.
”En usko, että sille on tarvetta. Aamupartio voi käydä rajan läpi huomenna”, vastasin niin kovalla äänellä, että myös kolme muuta kissaa kuulivat sen. Annoin partiolle luvan lähteä omille teilleen.
Tartuin pentua niskanahasta kiinni ja lähdin kantamaan tuota kohti pentutarhaa. Aurinkokajo huomasi minun lähestyvän heitä, ja naaras huomasi myös kyyhkynharmaan pennun. Kuningatar näytti hämmentyneeltä, ja ehkä myös hieman turhautuneelta. Minun kävi sääliksi kumppaniani. Hänellä olisi tästä eteenpäin seitsemän pentua vahdittavana. Olisi varmaankin parasta pyytää joitakin sotureita auttamaan naarasta pentujen hoidossa.
”Löysimme pennun Kuolonklaanin rajalta. Hajujen perusteella joku erakko oli jättänyt hänet sinne. Ketään ei ollut paikalla, ja toisen erakon hajujälki oli vanha”, kerroin laskettuani pennun maahan. Kuningatar katsoi kyyhkynharmaata naaraspentua ja kumartui tuon tasolle.
”Hei, minä olen Aurinkokajo. Pidän sinusta huolta sen aikaa, kun olen pentutarhalla omien pentujeni kanssa”, naaras naukaisi lämpimällä äänellä pienokaiselle. Pentu oli avannut silmänsä ja katsoi kuningatarta silmiin.
”Pennulle täytyy antaa nimi. Hän löytyi nummilta, joten ajattelin, että hyvä nimi olisi Tuulipentu”, ehdotin ja nostin katseeni pennusta Aurinkokajoon. Naaras nyökkäsi ikään kuin hyväksyen nimen.
”Tervehdys Tuulipentu. Tule, minä näytän sinulle uuden pesäsi”, kuningatar sanoi ja kehotti pentua seuraamaan. Pienokainen vilkaisi vielä minua kysyvästi, ja minä nyökkäsin ikään kuin antaen tuolle luvan mennä Aurinkokajon mukaan. Pentu nousi jaloilleen ja lähti kävelemään haparoivin askelin eteenpäin. Muut pennut katselivat uutta tulokasta uteliaina.
Aurinkokajo katosi karhunvatukkapensaaseen Tuulipennun kanssa. Nälkä kurni vatsassani, joten kävelin tuoresaaliskasalle ja nappasin kasasta itselleni hiiren. Kävelin Litteäkiven liepeille ja aloin syömään saalista.
// 414 sanaa
