Sädesäihke
Kirjoittaja: Saaga
Turkkini kihisi edelleen raivosta. Korpikaste ei yleensä käyttäytynyt muiden edessä niin halveksuvasti minua kohtaan, joskaan en tiennyt tuon omista ystäväsuhteista. Ehkä hän oli kasvanut aina vain ilkeämmäksi, ylpeämmäksi kissaksi, joka ei enää pelännyt sanoa mitä mieleen tuli.
“Oletko Sädesäihke varma, ettet vahingossa astunut toisen hännän päälle aamutuimaan?” naukaisi Laventelitaivas. Olin luullut naaraan ystävällisemmäksi, mutta hänen sanansa osoittivat mittarini toiseen suuntaan.
Lause tuntui poukkoilevan päässäni kuin jono piikkejä, joka halusi osua joka nurkkaan ja kolkkaan pääni sisällä. Hengitin sisään ja ulos.
En saisi hermostua Laventelitaivaalle. Se olisi täysin päätöntä.
“Mitäpä jos keskittyisit omiin virheisiisi”, ärähdin kuin ukkosmyrskyn aikainen salama konsanaan. Sain vastaukseksi inhottavan mulkaisun.
“No mitä? Minä en ole tehnyt *mitään* väärää Korpikastetta kohtaan! Hänellä on selvästi jokin vialla pääkopassaan, sillä ei kukaan normaali kissa käyttäydy syyttä suotta toista vastaan sellaisen inhon ajamana!” huusin täyttä kurkkua – no en ihan, mutta kovaäänisesti kuitenkin – Laventelitaivaalle joka ikinen karva turkissani kääntyen kohti taivasta ja kynteni paljastuen. Painoin tassujani lumeen, jotten toimisi ajatusteni mukaisesti ja kävisi kynsiksi tuohon naaraaseen, joka oli vapauttanut kaikki patoamani tunteet sitten Kärpästassun outouden paljastumisen ja riitelymme Käärmekullan kanssa.
//Laventeli?
