Pohjaharha
Kirjoittaja: Elandra
Olin jäänyt istuskelemaan pääaukiolle partion päätteeksi, toivoen löytäväni jostain juttuseuraa. Olin varma, että Tähtiklaani oli kuullut ajatukseni, sillä kuin kutsusta luokseni asteli naaraskissa, jonka valkeaa turkkia koristivat harmaat raidat. Tunnistin naaraan Huurresiiveksi, joka oli vastikään ansainnut soturinimensä. Hän oli kanssani suurin piirtein saman ikäinen, muttemme olleet keskustelleet useita kertoja. Aiemmilla keskustelukerroilla emme olleet päässeet oikein puusta pidemmälle, sillä naaras ei kaiketi ollut ollut juttutuulella.
Nyt hän kuitenkin lähestyi vuorostaan minua, joskin hieman varovaisen oloisena. Naaras tervehti kohteliaasti ja istuutui vierelleni kylmään lumeen. Hetken hiljaisuuden jälkeen soturi pahoitteli, jos oli sattunut häiritsemään minua. Hän naurahti vaivaantuneesti ja oli jo vähällä lähteä.
”Et sinä häirinnyt minua, tulit oikeastaan juuri sopivasti”, naukaisin ystävällisellä äänellä, mutta ilmeeni pysyi neutraalina. Huurresiipi katsoi minua hieman yllättyneenä ja kallisti pienesti päätään.
”Ai”, hän lausahti ja istui jälleen alas. Nyökäytin nopeasti päätäni.
”Olen koko aamun yrittänyt etsiä juttuseuraa, mutta enemmistö sotureista viihtyy lähinnä vain porukoissa. Oliko sinulla jotakin asiaa, vai tulitko muuten vain juttusille?” kysyin kohteliaasti, mutta ilmeeni pysyi edelleen vakavana. Hiilihampaan ja muiden eloklaanilaisten hymyt saivat aina minut hyvälle tuulelle, mutta hymyily ei sopinut minulle. Se tuntui inhottavalta ja pakotetulta, oli paljon helpompaa olla hymyilemättä.
//Huurre?
// 188 sanaa
