Pohjatassu
Kirjoittaja: Elandra
Hiilihampaan kehut tuntuivat hyvältä, vaikka hän liioittelikin aika paljon. Tiesin, etten ollut mikään mestariuimari, eikä minusta koskaan sellaista tulisikaan. Olin kuitenkin antanut jokaiselle harjoituskerralle kaikkeni, aivan sama mitä me opettelimme.
Harjoitukset päättyivät, ja Hiilihammas lähti suunnistamaan takaisin kohti leiriä. Matkan varrella tumma pilvipeite oli hiipinyt taivaalle ja saavuttanut auringon. Pilvipeite oli niin paksu, että se ei päästänyt lävitseen yhtäkään auringonsädettä.
Kunnon harjoitusten jälkeen olo oli aina hyvä. Kehoni kertoi minulle, että olin antanut kaikkeni. Oli hyvä tuntea, kuinka hapoilla lihakset olivat aina kunnon harjoitusten jälkeen.
Kun pääsimme sisään leiriin, Hiilihammas kääntyi minun puoleeni. Soturin kasvoilla oli tuttu, lämmin ilme. Vaikka en vastannut hymyyn hymyllä, tiesin, ettei Hiilihammas loukkaantunut siitä. Ilmeetön olemukseni ei kertonut mitään siitä, ettenkö välittäisi tai nauttisi mestarini seurasta.
”Syö jotakin, jatketaan huomenna taisteluharjoituksilla heti aamunkoitteessa”, tabbykuvioinen soturi sanoi. Nyökkäsin kiitollisena ja poistuin soturin seurasta kohti tuoresaaliskasaa. Viherlehden aikaan saalista riitti hyvin, joten valinnanvaraa oli. Valikoin kasasta itselleni makoisan näköisen, nuoren oravan. Kannoin sen oppilaiden pesän liepeille ja aloin etsimään itselleni ruokailuseuraa. Yksin oleminen ei ollut minulle ongelma, mutta tarjouduin usein yksinäisten oppilaiden seuraan, koska en tahtonut kenenkään tuntevan oloaan yksinäiseksi. Huomasin klaanin nuorimman oppilaan, Pilvitassun istuskelevan lähellä oppilaiden pesää. Puhtaanvalkea naaras tarkkaili ympäristöään ja huomasikin minun lähestyvän häntä. Hän kohdisti katseensa suoraan minun suuntaani. Kävelin parin ketunmitan päähän oppilaasta ja pudotin tuoresaaliini maahan, jotta puheesta saisi jotakin selvää.
”Saanko liittyä seuraasi?” kysyin vakavailmeisenä kohdaten naaraan tummankeltaisen katseen.
//Pilvi?
// 230 sanaa
