Korpikaste
Kirjoittaja: Käärmis
Kortetuike kiitti minua urheudestani. Se herätti sisälläni hassun lämmön. Olipa mukavaa saada kiitoksia ja kehuja. Ei sillä, ettenkö olisi niitä odottanutkin. Olinhan sentään uhrannut henkeni Kortetuikkeen typeryyden vuoksi. Oli vain reilua, että sain kiitokset siitä.
Veljeni mielipuolinen neuraminen sai huomioni siirtymään. Pudistelin päätäni saadakseni vedet pois korvistani. Olipa Varpulaululla taasen vallan mainiot huvit. Nauraa nyt sille, kun kaksi kissaa meinasi juuri hukuttautua joessa. Miten mahtavaa.
Ryhdyin sukimaan märkää turkkiani, jotta saisin sen nopeammin kuivumaan. Viileä tuuli sai kehoni aivan jäähän. Märkä turkki ja tuuli eivät todella sopineet yhteen. Nyt sen saatoin ainakin todeta.
“Onko tämä nyt paras hetki nauraa?” murahdin lopulta veljelleni sukaisujen välissä. En jaksanut kuunnella enää sitä, miten hän nauroi itsensä aivan henkihieveriin. Kilpikonnakuvioinen kolli haukkoi kovaäänisesti henkeä naurujen välissä ja minua alkoi jo mietityttää oliko hän tullut hulluksi vai oliko hänellä jokin ongelma.
“Ihan tosi, koeta hengittää”, sanoin ja en voinut peittää pienoista huolen hiventä äänessäni. Veljen hapenpuutteinen pihinä, jota ei varmaan voisi enää paljoa nauruksi kutsua, alkoi jo kuulua aika inhottavalta.
//Varpu tai Korte?
