Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Päässäni tuntui siltä kuin sen sisällä olisi pörissyt mehiläisparvi. Avasin silmäni, mutta hetkeen en onnistunut tarkentamaan katsettani mihinkään. Joka puolelta kehoani lähti liikkeelle kivun aaltoja kun yritin nousta, joten jäin makaamaan paikoilleni kunnes oloni helpotti hieman.
Kun lopulta kömmin käpälilleni ja käännähdin ympäri, tajusin, mitä oli tapahtunut. Tuntui aivan siltä kuin joku olisi lyönyt minua juuri kovasti vatsaan, kun näin puoliksi lumeen hautauneen oksan ja sen alta pilkistävän kissan hännän. Paha aavistus sai kylmät väreet juoksemaan selkärankaani pitkin.
“Voi ei, voi ei, voi ei”, vikisin kauhuissani ja kiiruhdin puskemaan oksaa pois sen alle jääneen päällikön päältä. Tuskastuttavan pitkän ajan jälkeen olin onnistunut kaivamaan Mesitähden esiin lumen ja oksasilpun alta.
Näin heti, ettei kolli hengittänyt. Pakokauhuinen ulina pakeni suustani ja ryhdyin ramppaamaan edestakaisin hangessa päällikön edessä, välillä käyden nuuhkimassa ystävääni lähempää huomatakseni heti ensimerkit siitä, kun tämä olisi virkoamassa. Hän oli tällä hetkellä Tähtiklaanissa. Mutta monesko henki tämä oli ollut? Ei kai sentään viimeinen? Voi hyvä Tähtiklaani, älä anna sen olla viimeinen!
Lopulta Mesitähti veti hiljaa henkeä ja hänen kylkensä alkoivat jälleen kohoilla. Seisahduin hänen eteensä silmät pyöreinä ja häntä puolelta toiselle nytkyen. Mesitähti avasi hitaasti silmänsä, ja tunsin helpotuksen kulkevan lävitseni tavoittaessani niiden vihreän katseen.
“Voi Mesitähti, olen niin kamalan pahoillani!” inahdin ja lyyhistyin huojentuneena lumeen hänen eteensä. “Tämä on minun syytäni! Ei olisi pitänyt yrittää lähestyä sitä oravaa sillä tavalla. Miten sinä voit?”
//Mesi?
KP-boosti käytössä
