Laventelitaivas
Kirjoittaja: Untuva
Hienoa työtä? Kuulinko edes oikein mitä kolli sanoi? Tuon äänensävystä tai eleistä ei ottanut mitään selkoa, mitä toinen tarkoitti. Pöllämystyneenä en kyennyt vastaamaan mitään. Miten olisi edes pitänyt vastata? Ja seuraavaksi Sädesäihke vielä kysyi, haluaisinko tehdä hänen kanssaan yhteistyötä. Ellen tulkinnut aivan väärin, olin aistivinani jo parempaa vastaanottoa. Ei painokkaiden tunteiden aiheuttamaa turhautumista äänessä. Olin kahden vaiheilla. Aivan kuin häpeä olisi korventanut korvannipukoitani edelleen. Pidin hetken tauon uppoutuen ajatuksiini. Nyt minun täytyi saada miettiä tämä läpi. Jos tekisimme Sädesäihkeen kanssa näennäisesti yhteistyötä, unohtaisivatkohan Syreenisumu ja Unikkohämy aikaisemmat tapahtumat? Sitä voisi ainakin kokeilla. En keksinyt parempaakaan ideaa, millä asiat eivät etenisi kaikkien muiden korville. Oli parasta siis ainakin yrittää. Mutta anteeksi en Sädesäihkeelle vielä antaisi!
“Selvä sitten”, naukaisin naama peruslukemilla. Kaivoin lumeen kuopan, jonne hautasin oravan. Tulisin hakemaan sen partion päätteeksi mukaan. Vilkaisin seuraavaksi kollia.
“Pitäisikö yrittää syvemmältä metsästä?” kysyin täysin neutraalisti, vaikka pieni ärtymyksen kipinä vielä roihusi sisälläni. Sädesäihkeen ei vain pitäisi huomata sitä ja kaikki menisi hyvin.
// Säde?
