Lehtomyrsky
Kirjoittaja: Ampiainen
”Ihan hyvin, hän on kehittynyt paljon ja olen todella ylpeä hänestä! Hänestä on tuleva todella hyvä soturi Eloklaanille”, kehrään hymyillen ja jatkan matkaa. Haistan ilmassa hiiren jäljen.
”Pysähdy! Tuolla on hiiri!” sihahdan ja painaudun matalaksi ähkäisten hiljaa, suuri vatsani oli vähän tiellä mutta ei paljoa eihän se ollut vielä onneksi kovinkaan suuri. Hiivin hiljaa eteenpäin mutta miltei kaadun kun tunsin vatsassani potkun.
*hiirenpapanat! Ehkä odotavia kuningataria ei ole hyvä päästä saalistamaan koska he eivät saa mitään!* ajattelen ja katselen turhautuneena pienen hiiren kipitämistä tiehensä. Yllätäen haistoin ilmassa hajun joka sai karvani pystyyn… Kettu! Vilkuilin vainoharhaisesti ympärilleni karvat pystyssä. Käärmekulta tassuti vierelleni huolestuneena.
”Onko jokin hätänä?” käärmekulta uteli.
”Haistan kettun” sihahdan hampaitteni välistä. Käärmekullan karvat nousivat pystyyn.
”Meidän täytyy mennä leiriin varoittamaan muita!” käärmekulta ulahti. Nyökkäsin ja olin jo kääntymässä ympäri kohti leiriä. Kuulin kuitenkin rapinaa eräästä pensaasta ja jään tuijottamaan järkyttyneenä kettua joka työntyy ulos pensaasta. Olin juuri häipymässä paikalta kun kettun katse kiinnityi minuun ja käärmekultaan, otus oli siis huomannut meidät.. Kettun silmissä välähti pienoinen hämmennys mutta sitten niihin tuli vain nälkäinen pilke. Kettu loikkasi lähemmäs silmät nälkäisesti loistaen. Käänähdin Mahdollisimman nopeasti kettua päin ja työnsin kynteni esille. tuo kettu ei saisi sattuttaa pentujani! Kettu tuijotti minua nälkäisenä ja sitten se nosti suuren käpälänsä ja raapaisi minua kylkeen. Rääkäisin kivusta ja peräänyin pari haparoivaa askelta taaksepäin. Raapaisin nopeasti silmät sammeina kettua kuonoon, Huomasin että käärmekulta oli hiipimässä kohti kettua takaapäin. Kun käärmekulta oli hyppänyt kettun niskaan silmät viirussa. Tuijottin kettuaa silmät pelosta suurina ja käytin kettun huomion herpaantumista käärmekultaan hyväkseni ja loikkaisin kynnet ojossa kettun kimppuun, liuuin vahingossa kettun vatsan ali mutta raapaisin kuitenkin kynsilläni syvän haavan kettun vatsaan kettu päästi kovan äänhdyksen ja heiti käärmekullan pois selästään. Napasin nopeasti otteen kettun hännästä silmät viirussa. Kettu ärisi ja kääntyili ilmeisesti yritäen saada minua kiinni. Lopulta päästin irti kettun hännästä sillä en jaksanut enään pitää kiinnikään. kuulin yllätäen äänähdyksen käärmekullan suunnasta, käänsin ajattelematomasti katseeni naarasseen joka oli juuri noussut ja huusi nyt minulle jotain. Yhtäkkisesti tunsin hampaat vasemmassa takakäpälässäni, rääkäisin kovaan ääneen kivusta. Kettu nosti minut ilmaan pitäen kiinni käpälästäni ja puri yhä vain lujempaa. Kynsin kettua koko ajan kuonoon ja kaulaan sillä muuhun en yllettänyt. Silmissäni loisti kauhu, näin yllätäen käärmekullan joka juoksi nopeasti kettun oikealle puolelle ja teki jotain mikä sai otuksen päästämään irti käpälästäni. Putosin lumeen pökeryksissäni, nousin seisomaan niin nopeasti kuin mahdollista ja nilkutin kauemmas kettusta ja valmistauduin hyökkämään takaisin käärmekullan apuun. Makasin hetken maassa raskaast henkitäen mutta mahdollisimman pian nousin taas pystyyn ja lähdin nilkuttamaan käärmekultaa ja kettua päin. Silmäni painuivat sirrille. Työnsin kynteni nopeasti esiin ja loikkasin raivokkaasti rääkyen takaisin kettun päälle.
”Minun pentujani et saa satuttaa!” ulisen ajattelen sisälläni kasvavia elämän alkuja ja putosin kettun selkään silmät raivosta leimuten. Työnsin etukynteni otuksen selkään ja aloin raapia sitä takakynsilläni kunnes otus heiti minut ulahtaen lumeen. Nousin nopeasti pystyyn ja ähkäisin lyyhistyin maahan silmät pelosta suurina. Käärmekulta roikui kettun hännässä hampaillaan mutta kettu lähestyi käärmekullasta välittämättä minua kohti uhkaavasti.
//käärme?
KP-boosti käytössä
