Laventelipentu
Kirjoittaja: Untuva
Paniikki valtasi kehoni, kun tuttu kohinan ja turvallisuuden tunne katosi ympäriltä. Kolea kylmyys iski kiinni kehooni. Tuntui siltä, ettei sitä pääsisi millään keinolla pakoon. Se tuntui jääneen riesakseni pidemmäksi aikaa. Tiesin myös, että en tulisi todennäköisesti enää milloinkaan palaamaan tuohon lämpöä tulvivaan paikkaan, jossa olisin voinut viettää aikani turvassa. En tiennyt, mitä pitäisi tehdä, jotta tämä hirvittävä kylmyys väistyisi!
Pian tunsin painetta kehossani ja kohta ympärilläni oli kasoittain jotain pehmeää. Vierelläni tuntui liikettä molemmilla puolilla. Seuraavaksi joku karkea asia loi painetta päälakeeni ja selkääni. Sen liikkeet saivat kehoni lämpenemään, eikä tämä uusi paikka tuntunut sen jälkeen enää niin pahalta. Tai sitten aloin tottumaan tähän erilaiseen tunteeseen. Kun liike loppui, minuun iski suunnaton nälkä. Nälkä yltyi niin suureksi, että vaistonvaraisesti kurottauduin imemään edessäni odottavasta ulokkeesta. Suuhuni virtasi lämmintä ja makeaa nestettä, jota parempaa en ollut saanut maistaa ikinä! Aika pian tulin kuitenkin täyteen, vaikka neste olikin niin hyvää, ettei sen juomista olisi malttanut lopettaa. Lämmin neste oli lämmittänyt kehoani entisestään. Samoin vierelläni olevat mytyt, jotka olivat painautuneet minua vasten. Hakeuduin yhä tiiviimmin niiden väliin. Ne tuntuivat vierelläni samanlaisilta kuin minä. Olivatkohan ne? Karkea asia palasi takaisin ja ensin se käsitteli karvamytyn toiselta puoleltani. Mytty liikahteli liikkeiden mukaisesti. Seuraavaksi se siirtyi minuun. Karkea asia ei itsessään tuntunut houkuttelevalta, mutta sen liike sai lämmön virtaamaan kehoon. Muutuin hetkessä uneliaaksi ja painauduin paremmin vasten lämmintä alussijaa. Tunsin jälleen oloni lämpimäksi ja minusta tuntui, että pystyin luottamaan tähän uuteen paikkaan. Minulle ei ollut sattunut mitään pahaa, joten paikka ei voinut olla niin kamala! Oikeastaan nyt tuntui taas turvalliselta. Niin turvalliselta, ettei minulle voisi tapahtua mitään pahaa. Pian ajatukseni muuttuivat sekaviksi, enkä jaksanut enää keskittyä ympärillä tapahtuvaan. Vaivuin uneen.
// 273 sanaa
// Muut pentutarhalla?
