Rusakkotassu
Kirjoittaja: Saaga
Siristelin silmiäni ja vilkuilin ympärilleni. Muurahaistassun olisi varottava sanojaan ellei haluaisi ongelmia meille kummallekin.
“Uhkailetko satuttaa mestariani? Oikeaa kokenutta soturia. Oletko sekaisin päästäsi?” kysyin takaisin kuiskaten. En halunnut kenenkään kuulevan veljeni hulluja sanoja, sillä silloin minutkin voitaisiin leimata mielipuoliseksi verenhimoiseksi oppilaaksi.
Muurahaistassun silmissä välähti inho, mutta kolli itsekin tajusi vaaran. Puristin hampaani yhteen ja toivoin veljeni lähtevän. Tietyllä tapaa olin alkanut pelätä tätä. En nyt suorastaan häntä itseään, mutta hänen arvaamatonta luonnettaan.
“Näithän sinä kuinka hyvä taistelija minä olen”, tummaturkkinen veljeni ilmoitti nyt ylpeänä. Luimistin korviani ja värisytin viiksiäni vihaisena. Miksi Muurahaistassun piti luulla itsestään liikoja? Kollin siristäessä silmiään tajuisin, että minun täytyisi varmastikin vastata jotakin saadakseni hänet tyytyväseksi. Minun ei kuitenkaan tehnyt mieli tehdä niin, joten heilautin häntääni terävästi ilmassa ja nyrpistin nenääni eleikseni ennen vastaväiteitäni.
“Et kyllä siltä vaikuttanut. Turvauduit harjoituksissa kynsiisi”, ärähdin, “Ei kauhean soturimaista käytöstä.”
Tiesin sörkkiväni kynsilläni ampiaispesää, mutta keskellä parantajan sairasaukiota Muurahaistassu ei voisi käydä kimppuuni ellei haluaisi vakavampia seurauksia. Seurauksista mieleeni nousi kysymys. Minkä rangaistuksen toinen oppilas olikaan mahtanut saada minun satuttamisestani?
“Antoiko Sädesäihke sinulle satikutia teostasi?” kysyin virnistäen. Nojauduin hiukan lähemmäs Muurahaistassua pitäen kuitenkin pienen etäisyyden välillämme. Haistoin veren ja huomasin nenästäni räiskyneen veren tahrineen hänen toisen etutassunsa. Nostin katseeni takaisin kolliin, mutta mulkoilin tuota hiukan kulmieni alta.
//Muurahaisee?
