Varjoliekki
Kirjoittaja: Koivu
Varjoliekki linkutti Kortetuikkeen perässä leirin uloskäyntitunnelin luokse. Valkea soturi, joka kantoi turkissaan Mesitähden vaaleanruskeita yksityiskohtia, pysähtyi uloskäynnin suulle. Tämä kehotti kohteliaalla hännän huiskauksella Varjoliekkiä sukeltamaan piikkihernetunneliin ensin.
Varjoliekki nyökkäsi. Kävellessään ulos leiristä kermanvärinen kolli tajusi lopettaneensa nilkutuksen kokonaan. Hän ei ollut astunut ulos metsään ties miten pitkään aikaan. Tutut puurivistöt ja metsän tuoksut saivat hänelle lämpimän, kotoisan olon. Siitäkin huolimatta, että lehtikadon metsä ei ollut hänen suosikkinsa. Varjoliekki ei muistanut olleensa näin iloinen neljäsosakuihin.
Siitä oli jo useampia päiviä, kun Kortetuike oli tarjoutunut auttamaan Varjoliekkiä ensimmäistä kertaa jalan jumppaamisessa. Sen jälkeen he olivat pitäneet useampiakin kuntoutushetkiä yhdessä. Varjoliekki oli avusta kovin kiitollinen, ja piti huolen, että muisti myös ilmaista tämän nuorelle soturille.
Varjoliekki tunsi kevyen hipaisun kyljessään. Soturi havahtui vasta silloin siihen, että myös Kortetuike oli tupsahtanut ulos tunnelista, suuren kiven toiselle puolen.
”Anteeksi, taisin uppoutua ihailemaan maisemaa”, Varjoliekki maukui vaivaantuneena.
”Ihaile ihan rauhassa vain”, Kortetuike hymyili leveästi. Tämäkin kääntyi katselemaan valkeaa, lehdetöntä metsää.
”On varmasti mahtava tunne päästä metsään pitkästä aikaa.”
”On. Vaikea päättää, mihin suuntaan sitä lähtisi”, Varjoliekki totesi.
”Osaisitko valita meille jonkun helppokulkuisen reitin?” kermanvärinen soturi käänsi katseensa Mesitähden kaksoisolentoon.
//Korte?
