Malvapentu
Kirjoittaja: Elandra
Malvapentua ärsytti, kun Kujepentu veti emonsa mukaan heidän kahden väliseen tilanteeseen. Tapa, miten ruskeavalkoinen kuningatar pyysi kirjavaturkkista pentua pyytämään anteeksi omalta pötkyläpennultaan, sai Malvapennun ärsyyntymään. Pätevänä pentu valehteli luulleensa, että Kujepentu olisi kestänyt tönäisyn. Todellisuudessa Malvapentu oli lähestynyt Kujepentua alun perinkin vain siksi, että saisi tönäistä hänet kumoon. Ja koska Nokkospilvi oli hyväuskoinen hölmö, hän nieli pennun selityksen epäilemättä.
Sen sijaan, että nuorempi pentu olisi vihoitellut Malvapennulle, tämä ehdottikin yhteistä leikkiä. Malvapentu katsoi inhoten ruskeavalkoista pentua, joka oli väsynyt seisomiseen ja pyllähtänyt istumaan. Nuoremman pennun kasvoilla oli odottava, iloinen ilme. Malvapentu vilkaisi Nokkospilveä, joka oli painanut päänsä vasten sammalia ja näytti olevan jo nukahtamaisillaan. Viekas virnistys hiipi kilpikonnalaikukkaan pennun kasvoille, kun tämä hivuttautui hieman lähemmäs Kujepentua.
”Oikeastaan, leikitään vain. Mutta tässä leikissä meidän täytyy kuiskia ja olla oiikein hiljaa”, Malvapentu kuiskasi ja kumartui aivan pienemmän pennun korvan lähelle. Kujepentu katsoi aluksi hämmästyneenä, mutta sitten jo pienesti hymyillen Malvapentua.
”Tule”, Malvapentu kuiskasi aivan hiljaa ja viittoi ruskeavalkean pennun perässään kauemmas Nokkospilvestä. Pentutarhalla oli melko hiljaista, sillä Kimalaistoive oli vienyt Tähtimöpennun, Murattipennun ja Kaislapennun ulos ja Minttuliekkikin oli lähtenyt jonnekin Mesitähden kanssa. Kujepennun ja Malvapennun lisäksi karhunvatukkapensaan alla olivat vain Nokkospilvi ja tämän kaksi muuta pentua.
Malvapennun katse käväisi ensin pesän uloskäynnillä ja sitten vielä Nokkospilvessä, ennen kuin tämä kertoi kuiskaten juuri keksimänsä ”leikin” idean Kujepennulle:
”Tämä leikki on nimeltään ”pysy hiljaa ja huomaamattomana”, eli emme saa tulla nähdyksi tai kuulluksi.” Kujepentu tapitti vanhempaa pentua vihreillä silmillään innostuneen oloisena.
”Miten sitä leikitään?” Kujepentu kuiskasi hiljaa. Malvapennun kasvoilla oli tyytyväinen virne, pentu oli lähtenyt mukaan hänen leikkiinsä!
”Me menemme leiriin ja yritämme päästä kenenkään huomaamatta leirin ulkopuolelle. Minä olen jo käynyt leirissä, joten voin ihan hyvin näyttää reitin, kunhan vain sinä osaat olla ihan hiljaa”, Malvapentu naukui ja katsoi tuimasti pentua. Ajatus leirin ulkopuolelle lähtemisestä oli tullut aivan yhtäkkiä, mutta se tuntui erinomaiselta idealta. Ja jos Kujepentu pilaisi kaiken, Malvapennulla olisi ainakin jatkossa
mukavaa pentutarhalla, kun hän saisi kuluttaa päivänsä pienemmän pennun ärsyttämiseen.
//Kuje?
//KP-boosti
