Korpikaste
Kirjoittaja: Käärmis
Kortetuike yritti ehdottaa, että veisimme veljeni ensiksi leiriin ja lähtisimme sitten vielä kahden kävelylle. Samaan aikaan ehdotus houkutteli ja ärsytti minua. Miksi hänen piti olla niin hyvä sovittelemaan?
“Hyvä on”, huokaisin ja nousin ylös. Edelleen olin vihainen siitä, että kolli kaksikko oli jättänyt sillä tavoin minut yksikseni, mutta en jaksanut enää vängätä vastaan. Oli parempi vain suostua, koska muuten päivä kerkeäisi muuttua myöhäiseksi illaksi ja siitä yöksi. Ei sillä, ettäkö olisin ollut enää hirveämmin kärryillä muutenkaan siitä, miten kauan olin siellä istunut ja mikä aika oli, mutta siitä huolimatta.
“Lähdetään hakemaan Varpulaulu”, murahdin. Päätin, etten saisi olla veljelleni vihainen, koska minulla oli jo liian paljon kaunaa perheeni sisällä. Minun tulisi antaa anteeksi Varpulaululle, mutta Kuusikkotassulle ja Mustikkatassulle en tulisi antamaan vielä pitkään aikaan – jos koskaan.
“Elämä olisi huomattavasti helpompaa, jos emo ei olisi koskaan päättänyt hankkia toista pentuetta”, murahdin puoliksi vain itselleni. “Ei Mustikkatassua ja Kuusikkotassua oikeastaan voi edes sisaruksikseni laskea. Silkkoja turhia lisäsuita ruokittavaksi vain.”
//Korte?
