Käärmekulta
Kirjoittaja: Käärmis
“Korpikaste on kyllä omalaatuinen kissa”, totesin, kun Sädesäihke kertoi, että ei ollut oikein koskaan oikeastaan pitänyt hänestä ja leikkinyt silloin hänen kanssaan vain siksi, että sai olla samalla minun kanssani. En ollut itsekään kamalan kiintynyt ruskeaan naaraaseen, mutta ei hän varmasti kamalan paha kissa voinut olla, vaikka oli hänelläkin omat huonot puolensa. Mutta kyllä hän vaikutti välittävän perheestään.
“On hassua ajatella, että Lehtomyrskyn ja Kuusihännän pennusta tuli sellainen. Hän tuntuu aina olevan päätä pahkaa menossa tappeluun ja näyttämään taitonsa ja etsimään itselleen seuraa”, naukaisin samalla, kun kävelimme vähitellen kohti hautoja.
“Niin”, kumppanini vastasi lyhyesti.
“Mitenköhän hänellä, Kuusihännällä, Varpulaululla, Kuusikkopennulla ja Mustikkapennulla on mennyt nyt Lehtomyrskyn kuoleman jälkeen. Toivottavasti mahdollisimman hyvin. Hänen menetyksensä oli kova isku minullekin, eikä hän edes ollut minulle sukua, silkka ystävä, vaikkakin hyvä ystävä”, pohdin ääneen. En ollut todella jutellut kenellekään Lehtomyrskyn sukulaisista juuri koskaan, vastinkaan lähiaikoina. Ehkä minun olisi jotenkin pitänytkin osoittaa osanottoni hänen kuolemastaan? Huokaisin. Miksi oli niin paljon menetystä menetyksen jälkeen?
//Säde?
