Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
(Yrtin hakija)
Kaikki olivat yhä varpaillaan haukan yritettyä käydä Kultasiiven kimppuun jokin aika sitten. Onneksi Tuhkajuova ja Mäyräkynsi olivat olleet nopeita liikkeissään ja tehneet petolinnun aikeet tyhjiksi. Se ei kuitenkin ollut saanut siivekästä luovuttamaan, vaan se seuraili heitä edelleen taivaalta käsin. Leimusilmä huomasi sen saaneen toverin.
”Onko meillä vielä pitkä matka sinne hylätylle pesälle?” hänen vieressään kävelevä Hallavarjo kysyi. Leimusilmä tiirasi eteenpäin eikä toistaiseksi nähnyt muuta kuin avaraa, kantojen täplittämää maata.
”Hankala sanoa”, hän tunnusti.
Unessa matka oli tuntunut huomattavasti lyhyemmältä. Todellisuudessa heidän oli kuitenkin koko ajan katsottava, mihin he panivat jalkansa, ja pidettävä silmällä kaikista muista mahdollisista suunnista tulevia uhkia, kuten esimerkiksi heitä paraikaa piinaavaa haukkaa. Kiljukaula oli todella sinnikäs yksilö, sen Leimusilmän täytyi myöntää.
He olivat kävelleet melkein koko päivän, ja parantajaoppilaan jalat alkoivat tuntua raskailta. Hän sai voimaa jatkaa eteenpäin ajattelemalla kotona odottavia sairaita klaanitovereitaan, joiden elämä riippui siitä kasvista, jonka vuoksi he olivat täällä nyt. Luovuttaminen ei tullut kuuloonkaan.
”Hei, tuolla näkyy jotakin!” Kultasiipi naukaisi yllättäen. Leimusilmä pysähtyi ja kääntyi katsomaan naaraan osoittamaan suuntaan. Samassa hän tunsi äkillisen energiapiikin lävistävän kehonsa, kun hän tajusi, mitä he tähystivät hämärässä.
”Se on se pesä!” hän huudahti innostuneena ja lähti juoksemaan rinnettä alas.
Vanha kaksijalkojen pesä kohosi suurena ja pelottavana pimenevää taivasta vasten. Sen takaa kuului virtaavan veden ääni, mistä Leimusilmä varmistui kyseessä olevan juuri se sama pesä, jonka Kortelampi oli näyttänyt hänelle unessaan.
Leimusilmä oli nähnyt parempikuntoisia kaksijalkojen pesiä kuin tämä, mutta pääasia oli, että he voisivat yöpyä sen sisällä suojassa pedoilta. Hän löysi avonaisen luukun pesän seinästä, jonka luokse hän yletti kätevästi loikkaamalla puisen kaiteen päälle sen vieressä.
Pesän lattiat olivat täynnä romua, joita kissat joutuivat väistelemään etsiessään sopivaa kohtaa perustaa leiri. Pölyisellä puulattialla näkyi pieniä papanakasoja, ja hiiren haju leijaili vahvana pesässä.
”Ainakaan ruokaa ei tarvitse etsiä kaukaa”, Mäyräkynsi murahti porukan hänniltä.
”Onkohan täällä varmasti turvallista?” Nuppujuova kysyi huolestuneen kuuloisena.
”Tämä on hylätty, eikä tänne pääse kissaa isompia saalistajia, joten meillä ei ole mitään hätää”, Leimusilmä rauhoitteli nuorta naarasta.
Matkalaiset löysivät paikan lattialta, jossa he kaikki mahtuisivat nukkumaan yön yli. Leimusilmä kuuli oman vatsansa murisevan.
”Meidän pitäisi varmaankin yrittää löytää jotakin syötävää”, hän tokaisi irvistäen inhottavasta tyhjyyden tunteesta vatsassaan. ”Uskoisin täällä olevan hiiriä enemmänkin, joten jokaiselle pitäisi riittää saalista.”
//Matkalaiset?
