Laventelitaivas
Kirjoittaja: Untuva
Tähtimöpentu ei selvästikään innostunut peliehdotuksistani, ja minulta alkoi loppua ideat, mitä toisen kanssa tehdä. Päätin kuitenkin sinnikkäästi yrittää jatkaa keskustelua kysymällä pennulta kysymyksiä, joihin tämä mahdollisesti voisi haluta vastata ja joiden avulla olisi helpompaa jatkaa jutustelua.
”Toivotko omaa oppilasta?” Tähtimöpentu mutisi katse tassuissaan, mutta nopeasti tämä katsahti minuun sinivihreillä silmillään. Edistystä tämäkin. Minut teki iloiseksi, että naaras esitti jo minulle kysymyksiä, eikä minun tarvinnut pelkästään pommittaa toista omillani.
”Omassa oppilaassa olisi varmasti todella suuri vastuu. Partion johtaminenkin on tarpeeksi vastuuta minulle. Kyllä minä pitäisin ajatuksesta toimia mestarina, mutten usko sopivani siihen”, vastasin naaraskissalle. Toinen oli hiljaa hetken.
”Mikset?” Tähtimöpennun kysymys oli lyhyt ja ytimekäs. En ollut varma oliko kysymys velvollisuudesta vai aidosta uteliaisuudesta. Oli mahdotonta lukea mitään pennun kasvoilta.
”Mestarilla pitäisi aina olla jonkinlainen auktoriteetti ja kuri, jota hän pitää yllä, mutta minusta ei kyllä sellaiseen ole”, selittelin huvittuneen oloisena, vaikka sellaiseen ei ollut mitään tarvetta. Ei minusta olisi ollut ketään rasavilliä oppilasta komentelemaan, ja sekös harmitti. Muuten olisin ollut halukas siirtämään taitojani seuraaville. Eteville saalistajille oli klaanissa aina tarvetta – niitä ei koskaan voinut olla liikaa. Havahduin ajatuksistani ja toivoin, etten pitkästyttänyt liikaa Tähtimöpentua. Valkoisen naaraan kasvot olivat edelleenkin peruslukemilla. Enhän minä edes tiennyt, oliko toinen aina tällainen vai johtuiko se vain minusta. Se ei kuitenkaan liikaa haitannut minua, olihan toinen kuitenkin nuorempi sisareni. Vaikka Tähtimöpentu olisi millainen, tulisin silti pitämään häntä aina perheeni rakkaana jäsenenä, ja olisin joka päivä valmis puolustamaan ja suojelemaan häntä. Niin perheissä kuului toimia, sillä perhe oli kaikki kaikessa.
”No, Tähtimöpentu, jokos sinä olet saanut itsellesi kavereita?” kysyin leppoisasti ottaen mukavamman asennon. Istuessani kiepautin häntäni etutassujeni päälle lämmikkeeksi.
// Tähtis?
// KP-boosti
