Syreenisumu
Kirjoittaja: Ampiainen
Istuskelin katsomassa taivaalle, siellä oli paksuja pilviä jotka enteilivät lisää lunta. Nousin nopeasti seisomaan ja tassutin kohti tuoresaaliskasaa ja nostin sieltä pienen myyrän ja tassutin sivummalle syömään sen, huomasin yllätäen kuuhohteen yksikseen leirin reunalla. Tassutin myyrä suussani naaraan luokse.
”Hei, kuuhohde! haluaisitko mahdollisesti jakaa tämän myyrän yhdessä?” kehrään. Kuuhohde katseli minua hymyillen ja nyökkäsi iloisen oloisena. Pudotin myyrän suoraan kuuhohteen nenän eteen ja kummaruin naaraan vierelle syömään otusta, repäisin siitä suuren lihaisan palan ja aloin pureskella. Kun olin pureskellut siirsin katseeni kuuhohtesseen ja aikaisin suuni.
”Kuuhohde, haluaisin kysyä haluaisitko olla ystäväni!” kysyn kehräten innoissani ja kosketin naarasta hännän päälläni. Kuuhohde siirsi katseensa minuun ja sirristeli silmiään.
”Sopii hyvin”, kuuhohde maukui ja siirsi mielenkiintonsa taas myyrän syömisseen. Siirsin myös mielenkiintoni takaisin myyrän mutta sen syötyäni minun piti kiiruhtaa rajapartioon. Kipitin nopeasti partiossa minun kanssa olevien piiskujalan, lehtomyrskyn oppilaansa haukkatassun kanssa sekä vielä irvikidan luokse.
”Hei! Anteeksi jos olen myöhässä!” pahoitelen nolostuneena. Jätäydyn partion loppuile lehtomyrskyn kanssa. Vilkuilin vähän epäilevänä naaraan vähän tavallista isompaa vatsaa, se oli kyllä miltei huomaamattomasti isompi mutta minulla oli tarkat silmät joilla olin huomannut asian. Odotiko hän pentuja vai oliko hän syönyt vähän ylimääräistä. En ollut varma kummasta oli kyse. Lehtomyrsky varmaan huomasi uteliaan katseensa sillä oli kipitänyt oitis eteenpäin oppilaansa vierelle. En kiinnittänyt naaraasseen oikeastaan yhtään huomiota loppupartion ajan mutta heti pääästyämme leiriin naaras näytti helppotuneelta.
”No niin haukkatassu, nyt saat ottaa vähän riista ja saat sitten vapaaikaa”, naaras maukui ja sipsutti ennenkuin oppilaansa ehti liikauttaa korvaansakkaan tuoresaaliskasan luo.
”Hän antaa minulle liikaa vapaa-aikaa! Hän ei ole edes vienyt minua hetkeen saalistamaan tai taisteluharjoituksiin”, haukkatassu mutisi matkalla tuoresaaliskasalle.
*no tuo alkaa vaikuttaa mahdotomalta arvata! Molemmat vaihtoehdot tuntuvat olevan oikeita.. Ehkä minun ei pitäisi vaivata asialla päätäni? Jos hän odottaa niin ei se minulle kuulu.. Ja jos hän syö ylimääräisiä niin ei hän varmaan edes huomaa koko asiaa!* ajattelen mielessäni ja käännyin soturien pesää kohden, tassutin hymyillen sitä kohden, mutta yllätäen kuulin takaani ääntä ja höristelin korviani mutten sitten kuullutkaan enään mitään.
*ei se varmaan mitään ollut*, ajattelin ja jatkoin matkaa. Kuitenkin yhtäkkiä tunsin kuinka jokin puski minua kylkeen ja horjahdin kyljelleni hämmilllään.
”Minä päihitin soturin vain hyppämäällä häntä päin! Nyt kaikki varmasti huomaavat kuinka mahtava saalistaja ja taistelija olen! Minusta pitäisi tehdä soturi nyt heti!” kuulin itsevarman ja ylpeilevän ääneen jonka tunnistin nopeasti loimupennuksi, klaanin tämän hetkiseksi ainoaiksi pennuksi! No kohta ei olekaan enään ole! Ponnistin nopeasti pystyyn kehräten ja ravistelin kollin hellästi selästäni.
”Niin päihitit mutta älä tee noin toiste, sopiiko?” kysyn. Loimupentu tuijotti minua ylimielisesti mutta kuitenkin nyökkäsi varmaan peläten että kerron jollekin? Miksi niin tekisin? Hän oli pentu ja hän oli vain leikkinyt. Käänsin katseeni pois päin isokkoisesta pennusta ja tassut nopeasti sisään soturien pesään lepäämään.
//joku :3
KP-boosti käytössä
