Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Kuuntelin Hiilihammasta kärsivällisesti. Kun tämä huiskautti hännällään tunnistamansa soturin suuntaan, käänsin katseeni tabbykuvioisesta kollista harmaaseen naaraaseen. Tabbykuvioinen soturi istui mustan naaraskissan vierellä erillään muista. Tiesin Tuhkajuovan olevan Henkäysvarjon kumppani ja yksi Kuolonklaanin kokeneimmista sotureista. Tunnistin myös hänen vierellään seisovan soturin, jonka nimi oli muistaakseni Pimentovarjo, kokenut soturi hänkin.
”On mukavaa, kun klaanimme tulevat toimeen näinkin hyvin. Kokoontumiset ovat hyvä keino ylläpitää välejä naapureihin ja turvata rauhan jatkuminen vastaisuudessakin”, Hiilihammas hymähti ja käänsin katseeni kahdesta kuolonklaanilaisnaaraasta häneen. Olin soturin kanssa täysin samaa mieltä ja ilmaisin sen nyökkäämällä.
”Niin minustakin. Kokoontumisissa molempien klaanien jäsenet näkevät, että kaikki täällä ovat vain kissoja, vaikka tulevatkin eri klaaneista”, tokaisin mietteliäänä. Nyt oli Hiilihampaan vuoro nyökäyttää päätään.
”Onneksi Punatähti on viisas päällikkö. Hän ymmärtää, miten tärkeää rauha klaaniemme välillä on”, lisäsin vielä pikaisesti. Hiilihammas ei ehtinyt sanoa enää mitään, sillä Punatähti oli noussut ylös ja alkoi keräämään kuolonklaanilaisia mukaansa. Hän ilmoitti kovalla äänellä kokoontumisen olevan ohi ja asteli luokseni. Myös eloklaanilaiset alkoivat kerääntyä yhteen ja valmistautua lähtöön.
”Nähdään kuun kuluttua”, Punatähti sanoi ennen kuin lähti johdattamaan klaaninsa jäseniä alas Kivikukkulalta.
Saavuttuamme leiriin, kehotin kokoontumisessa olleita kissoja menemään nukkumaan ja siirryin itsekin omaan pesääni.
Nukuin taas auringonnousun yli ja siitäkin vielä pidempään. Noustessani ylös, aurinko oli jo korkealla. Leirin pääaukiolla oli harvinaisen hiljaista. Partiot olivat lähteneet matkoihinsa ja enemmistö oppilaista taisi olla harjoituksissa. Muutama soturi istuskeli kaikessa hiljaisuudessa omissa oloissaan leirin pääaukiolla. Tunsin nälän kurnivan vatsassani, joten suuntasin suoraan tuoresaaliskasalle, jossa onnekseni lojui muutama tuoresaalis. Ennen kuin valitsin saaliin, kävin vielä läpi jokaisen aukiolla istuvan soturin. Hiilihammas istui yksin piikkihernemuurin varjossa, joten päätin tarjota hänelle seuraa ja ruokaa. Nappasin jäniksen hampaisiini ja kiikutin sen tabbykuvioisen kollin luokse. Hiilihammas laski jäänsinisen katseensa taivaalta minuun. Laskin jäniksen maahan, jotta kolli saisi puheestani selvää.
”Huomenta. Joko olet ehtinyt syödä? Mikäli et, tahdotko syödä kanssani?” kysyin kohteliaasti ja väläytin soturille ystävällisen hymyn. Pidin äärimmäisen tärkeänä sitä, että päällikkö tuli toimeen jokaisen klaaninsa jäsenen kanssa ja tiesi heistä muutakin kuin vain nimen. Siksi vietin mielelläni aikaa eloklaanilaisten kanssa muun muassa ruokaillessani. Halusin tietää, mitä eloklaanilaisilla oli mielen päällä.
//Hiili?
