Kortetuike
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Tuijotin tärisevää ja pelokasta Varpulaulua epävarmana, neuvottomana. Kolli ei vaikuttanut tietävän, kuka minä olin; hän suorastaan pelkäsi minua! Kuulin oman sydämeni pamppailevan vähintään yhtä pelokkaasti kuin miltä ystävästäni tuntui tällä hetkellä. Minua pelotti, koska en tiennyt, mitä olisin voinut tehdä hänen hyväkseen. Yleensä osasin olla aika neuvokas tilanteessa kuin tilanteessa, mutta koskaan aiemmin en ollut vielä kohdannut tällaista.
“Kaikki järjestyy.” Tunsin hännän sipaisevan lapaani ohimennessään, kun Leimusilmä tassutti paikalle rauhallisin askelin. Parantaja pudotti maahan tukon voimakkaasti tuoksuvia lehtiä. “Me olemme täällä auttamassa sinua, Varpulaulu.”
Varpulaulun siniset silmät olivat selällään, ja hän näytti siltä kuin olisi voinut hyökätä kenen tahansa lähelle tulevan kissan kimppuun pelkonsa pakottamana. “Pysy kaukana! Jätä minut rauhaan!” kolli parkaisi aidosti kauhistuneen kuuloisena.
Aukiolle oli alkanut kerääntyä kissoja seuraamaan käynnissä olevaa tilannetta. Muiden joukossa oli myös isäni Mesitähti, joka katseli meidän suuntaamme kysyvän näköisenä. Toivoin, että hän tajuaisi pitää klaanitoverit kauempana, jotta Varpulaululle ei tulisi entistä uhatumpi olo.
Vilkaisin Leimusilmän tuomiin yrtteihin. “Mitä tuossa on?” kysyin häneltä.
“Timjamia”, parantaja vastasi irrottamatta katsettaan Varpulaulun vapisevasta hahmosta. “Se rauhoittaa.”
“Saanko minä kokeilla viedä sitä hänelle?”
“Kaikin mokomin.”
Nousin varovasti ylös, poimin timjamin suuhuni ja lähdin lähestymään ystävääni niin vaarattoman näköisesti kuin vain suinkin kykenin. “En ole täällä satuttamassa sinua, Varpulaulu. Se olen minä, Kortetuike – ystäväsi.” Liikuin taas askeleen lähemmäksi. “Minulla on tässä timjamia, se helpottaa oloasi. Minä lupaan sen.”
//Varpu?
