Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Olin ottanut vastuulleni johtaa partion Eloklaanin etelärajalle. Mukaani oli lähdössä Pehmoturkki, Lakkakuiske sekä entinen oppilaani Nokkospilvi, ja olinkin parasta aikaa odottelemassa heitä piikkihernetunnelilla, kun Mesitähti yllättäen lähestyi minua.
Vastasin valkoisen kissan tervehdykseen kohteliaasti, enkä voinut olla hymyilemättä kuullessani tämän nimittävän itseään raihnaiseksi. ”Ainahan tilaa löytyy raihnaiselle päällikölle, vaikka minun mielestäni te ette vastaa yhtään sitä kuvausta.”
Mesitähti hymyili minulle takaisin. ”Keitä me odotamme?”
”Pehmoturkkia, Nokkospilveä ja Lakkakuisketta”, vastasin ja katsahdin samalla puhuessani soturien pesän suuntaan, ikään kuin nimien mainitseminen olisi maagisesti voinut tuoda kyseiset kissat paikalle. ”Eivätköhän he kohta ole valmiita. Kaikki kolme olivat kyllä jo hereillä, kun lähdin ulos.”
Päällikkö nyökytteli päätään ymmärtäväisesti ja istuutui viereeni odottamaan. Ehti kulua vain tovi, kun kolmikko tupsahti yksitellen ulos aukiolle. Nokkospilven kasvoille piirtyi ilahtunut hymy tämän huomatessa isänsä seurassani.
”Tuletko sinäkin partioon?” naaras kysyi tullessaan kohdallemme.
”Kyllä vain”, Mesitähti vastasi hyväntuulisesti ja hymyili tyttärelleen.
Kun partio oli koossa, lähdin viemään sitä ulos leiristä. Suunnistin piikkihernetunnelin läpi metsään ja otin sen jälkeen suunnaksi eteläisen rajan, joka oli määränpäämme tänä aamuna. Muut seurasivat perässäni edelleen hieman aamu-unisen oloisina, mutta kuitenkin parhaansa mukaan valppaina pysytellen.
Jonkin ajan kuluttua pysähdyimme ensimmäiselle rajamerkkauspisteelle. Sillä välin kun Nokkospilvi ja Pehmoturkki ottivat asian hoitaakseen, päätin liittyä Mesitähden seuraan.
”Minttuliekki ja Korppisiipi odottavat varmasti molemmat malttamattomina takaisin soturielämään pääsemistä”, tokaisin hiukan huvittuneena kuvitellessani kumppanini ja ystäväni pentutarhalla pentujen kanssa. ”Pentujen kasvattaminen ei ole mitään helppoa työtä.”
//Mesi?
//226 sanaa
