Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
En ollut varma, olinko tarpeeksi vakuuttunut Mesitähden perusteluista. Jos kaksikko oli kerran ollut niin helposti ostettavissa Metsähallan mielipuolisilla myyntipuheilla, mikä estäisi heitä toistamasta samaa virhettä uudelleen? Rajanaapurin takana suorastaan kuhisi kissoja, jotka enemmän tai vähemmän inhosivat Eloklaania ja sen kissoja. Mikäli erakot sattuisivat törmäämään heihin, tilanne saattaisi kääntyä jälleen meitä vastaan.
Olin kuitenkin päättänyt suostua päällikön ehdotukseen lähteä aamulla partioon heidän kanssaan. Ensinnäkään en halunnut antaa Mesitähden kulkea yksin erakkojen kanssa. Toiseksi halusin päästä juttelemaan kaksikon kanssa ja kuulustelemaan heitä itse. Vasta sillä tavoin voisin varmistua siitä, etteivät Karju ja Kiero olisi uhka klaanillemme.
”Hyvä on, minä tulen”, vastasin lopulta Mesitähdelle ja nyökäytin hieman päätäni. ”Katsotaan sitten, millaisia kissoja nämä Karju ja Kiero pohjimmiltaan ovat.”
Mesitähti nyökkäsi, ja hänen kasvoilleen oli piirtynyt kiitollinen hymy. ”Tavataan aamulla piikkihernetunnelin edessä.”
Nau’uimme toisillemme nopeat hyvästit, ennen kuin peruutin ulos pesästä ja otin suunnakseni soturien pesän, jonne oletin Korppisiivenkin jo menneen. Keskustellessani Mesitähden kanssa aukio oli tyhjentynyt, eikä pihalla ollut muita itseni ja Karjun ja Kieron lisäksi. Kollikaksikko istui edelleen piikkihernemuurin vierustalla, tarkkaillen liikkeitäni ääneti. Pakotin pystyyn nousseet niskakarvani laskeutumaan ja kävelin heidän ohitseen soturien pesälle sanaakaan sanomatta.
Korppisiipi nosti päätään tullessani paikalle. Naaraan vaaleanvihreät silmät kiiluivat himmeässä valossa.
”Aikooko Mesitähti häätää heidät?” soturitar vaati tietää. Lysähdin hänen viereensä ja pudistin päätäni. Huomasin, että se lisäsi vain Korppisiiven levottomuutta.
”Lähden aamulla partioon heidän ja Mesitähden kanssa”, kerroin ja ryhdyin sukimaan kylkeäni hieman vaivaantuneena, sillä tiesin, millaisen reaktion ilmoitus saisi aikaan kumppanissani.
”Partioon? Heidän kanssaan? Oletko aivan sekaisin?!” Korppisiipi sihisi aivan korvanjuuressani. Heilautin korviani närkästyneenä ja vilkaisin kumppaniini tiukasti. Mustavalkoinen naaras huokaisi ja kääntyi selin minuun.
”Mesitähti sanoi, että partioimalla yhdessä minulla on mahdollisuus puhua heidän kanssaan. Haluan käyttää tilaisuuden hyväksi ja selvittää, mitä he ovat oikeasti kissojaan”, mau’uin hiljaisemmalla äänellä, sillä osa sotureista loi meidän suuntaamme tympääntyneitä katseita.
Korppisiipi oli hetken hiljaa. Ehdin jo luulla, että naaras oli ryhtynyt mykkäkouluun, mutta sitten tämä naukaisi:
”Kunhan vain olet varovainen. En halua joutua tulemaan katsomaan sinua parantajan pesälle heti uudestaan.”
Korppisiipi katsahti minuun selkänsä yli ja virnisti vähän, mutta huomasin hänen katseessaan huolta. Hymy hiipi omallekin naamalleni, ja kurotin kaulaani lipaistakseni kumppanini korvantaustaa tyynnyttelevästi.
”Ei minulle käy mitään. Olen valppaana koko ajan, ja uskon, ettei Mesitähti ole niin sinisilmäinen, etteikö olisi edes vähän varuillaan heidän kanssaan”, vakuutin kuiskaten. Korppisiipi ei vastannut enää mitään vaan painoi päänsä lapaani vasten. Laskin leukani hänen päänsä päälle ja suljin silmäni, jääden odottamaan unen tuloa.
Uneni oli ollut melko katkonaista koko viime yön, sillä olin nukkunut edellisenä päivänä paljon. Siitä huolimatta tunsin oloni virkeäksi, kun astelin ulos soturien pesästä aukiolle, jossa aamupartioita oltiin jo järjestämässä.
Sovitusti Mesitähti ja kaksi erakkokollia olivat odottamassa piikkihernetunnelin edustalla, ja astelin heidän luokseen suorinta tietä. Tervehdin päällikköä ja kahta muuta kissaa ystävällisesti. Kaksikosta pienempi tervehti minua virne naamallaan, mutta toinen pysytteli tuppisuuna. Yritin olla välittämättä siitä ja lähteä partioon avoimin mielin.
”Minne suuntaamme ensin?” kysyin Mesitähdeltä ennen leiristä lähtöä.
//Mesi?
