Lampiväre
Kirjoittaja: Auroora
Kortetassu ei selvästi tiennyt paljoa Kuolonklaanin ja Eloklaanin historiasta, Lampiväre tuumi. Ei hän itsekään tiennyt kovin paljoa, se oli myönnettävä: soturinaaraskin oli kuitenkin nuori, eikä todellakaan ollut ollut elossa Eloklaanin perustamisen aikaan. Hän oli kuitenkin oppinut, että Eloklaani oli Kuolonklaanin vihollinen. Heidän klaaninsa kuhisi erakoita, he noudattivat aivan eri tapoja eivätkä kunnioittaneet Pimeyden metsää. Siinä oli hänen isälleen Henkäystähdelle ja suurelle osalle kuolonklaanilaisista tarpeeksi syitä vihata Eloklaania. Lampiväre ei itse kokenut mitään suuria negatiivisia tunteita heidän naapuriklaaniaan kohtaan, mutta koska soturi oli kuolonklaanilainen, koki hän melkein velvollisuudekseen halveksia eloklaanilaisia. Asiaa ei tietenkään helpottanut se, että kissa, joka kenties vähiten Eloklaanista piti, oli hänen isänsä.
Lampiväre kohautti lapojaan hetken asiaa harkittuaan.
”Kuolonklaani ja Eloklaani ovat aina vihanneet toisiaan”, hän kertoi, mutta koki tarpeelliseksi avata asiaa enemmän. ”Olette olleet vihollisiamme Eloklaanin synnystä alkaen. Ja vaikka meissä onkin paljon samaa, ovat eromme tarpeeksi suuret synnyttämään kitkaa välillemme. Se on nähty ja todettu moneen kertaan.”
Lampiväre ei oikein ollut tyytyväinen omaan selitykseen. Se sai hänet myös pohtimaan asiaa enemmän: miksi kuolonklaanilaiset ja eloklaanilaiset olivat aina kiinni toistensa kurkuissa? Eikö rauha klaanien välillä todella ollut mahdollinen?
”Monet kuolonklaanilaisista vihaavat eloklaanilaisia kehonsa jokaisella solulla”, Lampiväre naukui mietiskellen. Leppeä tuulenvire heilutti naaraan viiksiä: se tuntui jo hiukan viileältä, selvä merkki tulevasta lehtisateesta. ”En voi sanoa jakavani noita tunteita täysin. Entä sinä?”
Lampiväre kohdisti läheisiin puihin harhailleen katseensa takaisin Kortetassun vihreisiin silmiin.
”Vihaatko kuolonklaanilaisia? Et ainakaan vaikuta siltä.”
//Korte?
