Käärmepentu
Kirjoittaja: Käärmis
Sypressikuiske hymyili. Se sai oloni heti rennommaksi.
”Tietenkin, mitä nyt?” kuningatar kysyi lempeällä äänellä. Istahdin ja kohotin oikeaa etutassuani.
”Polkuanturassani on ikävä haava”, naukaisin surullisena. Tassua kirveli nyt enemmän kuin vähän aikaa sitten. Oletin sen johtuvan siitä, että olin laskenut sen vielä välissä maahan ja haavaan oli voinut mennä jonkinlainen roska. Tassuni tärisi vähän, kun pitelin sitä ilmassa. Naaras katseli tassuani hetken arvoivasti ja kysyi sitten: ”Mistä se on tullut?” Kohautin hieman lapojani.
”Se on tullut, joko leikkiessäni tai nukkuessani”, totesin. Naaras katsoi haavaa vielä hetken ja nousi sitten ylös.
”Mennään näyttämään tuota Liljatuulelle. Pystytkö kävellä?”
Nyökkäsin hitaasti. Nousin nyt itsekin seisomaan ja lähdin tarpomaan varovasti Sypressikuiskeen perään. Kuljimme leirin keskustaan. Siellä oli ilmeisesti jonkinlainen parantajien alue. En sanonut matkan aikana mitään ja pidin vauhtini tarpeeksi nopeana, jotta Sypressikuiske ei luulisi haavan olevan yhtään sen pahempi, mitä se oli. Yrttien lemu oli vahva ja se sai minut vaistomaisesti nyrpistämään nenääni. Laskin korvani luimuun. En tykännyt näin vahvasta yrtin hajusta. Se sai pääni pyörälle ja minut huonovointiseksi, mutta ehkä siihen tottuisi. Pian onneksi Sypressikuiske pysähtyi viimein. Loikin kuningattaren vierelle ja nostin tassuni varovasti ylös. Pentutarhan ulkopuolella oli suurta. En ollut muistanut sen olevan niin suurta. Halusin päästä seikkailuun, mutta tiesin hyvin, että pennuilla ei ollut lupaa lähteä juuri minnekään. Se oli mielestäni tylsää. Olisin halunnut seikkailla ja löytää uusia paikkoja ja uusia kissoja, mutta jostain typerästä syystä se oli kielletty pennuilta. Miksi kukaan sotureista ei vain voinut lähteä mukaan käyttämään pentuja ulkona ja vahtia, että nämä eivät menehtyisi.
//sype
KP-boosti käytössä
