Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Minun yöllisestä sekoilustani kului aikaa. Kului aikaa oli vähän liian vähättelevä ilmaisu. Aikaa kului niin paljon, että aloin jo ihmetellä välttelisikö Mustikkapyörre minua ikuisesti, mutta päädyimme kuitenkin samaan partioon ja vaihdoimme pari sanaa. Nyt olin vakuuttunut anteeksipyynnöstä ja pystyin rentoutua ainakin tämän asian saralta. Olin hieman hukassa seisoessani keskellä leiriä. En ollut varma enää mitä minun piti oikein tehdä. En enää ollut “sekaisin” ja ikuisesti jumissa parantajan pesällä. Sen sijaan olin vähemmän sekaisin ja ikuisesti jumissa leirissä, jos en pyytäisi jotakuta ulos kanssani. Olimme sopineet varapäällikön ja parantajan kanssa, että voisin kieltäytyä partioista, jos vointini huononisi enkä lähtisi enää yksin leiristä, jotta varmasti olisin turvassa. Järjestely oli minulle mieleen, koska en joutunut enää vain olemaan aloillani, mutta toisaalta minusta tuntui liian spesiaalille.
“Varpulaulu, haluatko liittyä rajapartioomme?” Sädesäihke huikkasi leirin suuaukolta. Nyökkäsin näkyvästi ja loikin Sädesäihkeen, Irvikidan ja Unikkohämyn luokse. Tervehdin vanhempia sotureita kohteliaasti ja jättäydyin leiristä lähdettäessä partion perälle ja Sädesäihkeellä oli selvästi samat aikeet. Olimme olleet tovereita jo oppilasikäisinä ja Sädesäihke oli tukenut minua jo silloin joskin hieman höperön oppilaan tavoin. En välittänyt. Hän tuntui silti tarpeeksi tutulta ja turvalliselta.
“Kuinka olet voinut nyt säiden kylmetessä?” Sädesäihke kysyi herätellen pientä keskustelua välillemme. Minulle se kelpasi.
“Hyvin. Miten Kärpästassulla menee, kun hän on nyt ollut oppilaana jo hetken?” kysyin vuorostani. Sädesäihke hymyili.
“Hän on oikein reipas oppilas. Uskon, että hänestä tulee oikein hyvä soturi. Olen hyvin ylpeä hänestä”, oranssiturkkinen soturi totesi. Mietin hetken millaista mahtoikaan olla isä. Sädesäihke oli jo paljon minun edelläni elämänsä kulussa. Hänellä oli ollut kumppani jo vaikka kuinka kauan ja pentu jo usemman kuun. Koin hienoista ahdistusta omasta tilanteestani. En ollut koskaan kokenut ihastusta yhteenkään klaanin naaraskissaan ja olin ollut epätoivoisen ihastunut Kortetuikkeeseen jo vaikka kuinka kauan. En koskaan pystyisi kertomaan sitä hänelle varsinkin nyt, kun sisareni oli niin kiinni hänessä ja kaiken lisäksi Kortetuike oli kolli. Kollien väliset kumppanuudet eivät suorastaan olleet yleisiä klaaneissa, mutta en ollut kuullut kenenkään puhuvan niitä vastaan.
“Onko sinulla suunnitelmia tulevaisuuden varalle? Ehkä jokin kaunis naaras kiikarissa kenties?” Sädesäihke kysyi leikitellen. Naurahdin yhtyen kollin leikkimielisyyteen. En aikoisi tunnustaa Sädesäihkeelle mietteitäni.
“Ei juurikaan. Yritän päästä takaisin täysipäiväisiin soturintehtäviini ja selvitä lehtikadosta niinkuin kaikki muutkin”, totesin hieman melankoliseen sävyyn.
